Normaali?

Hei, joko sä oot normaali?

Mikä on normaali? Edelleen on näitä ihmisiä kun kysyy koska palaudun normaaliksi tai koska olen taas normaali. Mikä sitten on normaali? He odottavat, että syön taas normaalisti ja olen ”normaali”.

Mun ruokavalioni on edelleen viljaton. Edes luontaisesti gluteeniton ei riitä, koska saan oireita kaurastakin ja tattari on yksi ihan mahdoton!
Kaikki lehmän maito tuotteet on vaihtunut kasvi pohjaiseksi (ei soija) tai juustot on kuttu. Ainoa lehmänmaito tuote jota kestän on rehellinen luomu voi. Tavallisesta voista saan myös oireita.
Punaista lihaa en syö enkä edes meinaa syödä. Hetken pohdin josko kokeilisin riistaa, mutta ei uskallus riittänyt jos saan taas oireita.

Eli näin ollen mä en palaudu enää koskaan normaaliksi. Aika kamalaa jos ihminen luokitellaan ruokailunsa perusteella joko normaaliksi tai epänormaaliksi? Kun ei ole mustaa valkoisella mä vaan kuvittelen kaikki oireet niinkö? Tiettekö sen tunteen kun käy ruokakaupassa eikä tunnu mikään ruoka olevan sellaista mitä voisi syödä? Eikö silloin olisi helppo lopettaa ”esitys”? Olisi, jos voisi, mutta kun mä en voi! Ei oo mitään esitystä.

Eli sori kaikille musta ei tuu enää koskaan normaalia jos olen koskaan sellainen edes ollut!

Mainokset

Sekaisin ajatuksista

Mulla heittää ajatus niin kärrynpyörää ja kaikkea mahdollista. Ollut jo jonkin aikaa oudon suojeleva itseä kohtaan. Ei puhu eikä pukahda asioistaan suuremmin kenellekkään. Yritän pitää suuttumuksen sisälläni vaikka en edes tiedä mikä kiukuttaa milloinkin. Kevyt vitsi voi saada mut raivon valtaan..

Tuijotan vain seinää, kyynelet virtaa silmiin ja masentaa mieltä. Ajatus juoksee ja juoksee, mutta en edes ajattele mitä ajattelen. En tiedä missä ajatukseni on milloinkin. Liikaa kaikkea ilmeisesti ja omalla tavalla kaipaa jo mennyttä ja odottaa kovasti tulevaa. Tällä viikolla toisilla päättyy koulu ja toisilla alkaa kuten kirjoittajalla. Sekin kai jännittää ja sotkee ajatuksia vaikka en itse tiedosta tunnetta jännityksenä olisin voinut kuvailla odottava, mutta ei hermostunut. En tiedä tuntuu etten tunne taas itseäni. Olisi aika koota itsensä ja ajatuksensa.

Kevät

Ihana vuodenaika kun alkaa aurinko näkymään ja lämmittämään! Jaksaa enemmän on kuin uudesti syntynyt. Tietenkin ne miinukset se ainainen kevät flunssa. Nyt se oli erinlainen kuin aikaisemmin. Yleensä makaan raatona sohvanpohjalla nyt ihmettelin huimausta ja vähän köhäistä oloani. Mittasin sitten lämpöni ja sitähän oli normaaliin lämpööni nähden selkeästi enemmän, mutta oloni oli näitä paria pientä asiaa lukuunottamatta erinomainen. En oikein osannut jarruttaa ja rauhoittua kun vointi oli hyvä.

Maaliskuussa jäin töistä pois ja siitä asti ollut kotona. Nyt reilun kuukauden tapahtuman jälkeen tunnen voivani paremmin kuin pitkiin aikoihin. Stressi on kadonnut melkein kokonaan ja aurinko kohentaa muutenkin mielialaa. Kesäkuussa alkaa koulu ja se tietysti hieman jännittää, mutta odotan jo kovin asiaa 🙂

Nähdään ja kuullaan taas! Kiitos ihanista kommenteistanne ❤ Ne piristävät aina mieltä!

Helmikuu käy loppuun

Niin se menee ja aika tuntuu taas juoksevan eteenpäin. Helmikuun loppu lähenee kovalla vauhdilla ja vaikka karkausvuosi onkin on kuukausi siltikin lyhyt. Mun työt tulee karkauspäivänä päätökseen. Ei ole mitään sen jälkeen. Kahteen kouluun hakenut. Toiseen en päässyt ja toisen kanssa on homma vielä kesken kun on niin paljon avoimia asioita. Tuntuu, että stressi on vienyt mun kaikki voimat ja itkuisuus taas lisääntynyt… Haluaisin testeihin olo on mennyt niin vuoristorataa taas, mutta ei jaksa edes alkaa vaatimaan niihin pääsyä. Mitenhän oma lääkäri ottaa asian vastaan kun ilmotan, että en ole töissä joten ei voi passittaa työterveyteen. Hän siis vetosi tosiaan siihen, että mun pitää lähteä tunnin ajomatkanpäähän ku kaikki mikä mulla on johtuu työstä (kuulema).

Aurinkoisina päivinä tuntuu, että jaksaa edes vähän jotain. Eilenkin oli -1 päivällä ja aurinkopaistoi se tuntui välillä jopa hieman lämmittävän kasvoja. Tuntui, että jaksaa enemmän ja paistaa se aurinko risukasaan. Tänään ei ole moista ihmettä näkynyt ja ulkona tuulisempi ja kylmempi sää. Istunut sisällä paljon enemmän ja mieli masentunut. Tarttis tehdä ja tarttis jaksaa… Kiinnostus niin nolla kaikkeen.

Iho reistannut taas enemmän kuin aikaisemmin. Käsissä punaisia läiskiä. Mietin vain kaikkea ja lopulta tajuan tuijottavani tyhjyyteen miettimättä oikeasti mitään. Näyttää typerältä, mut unohdun mietteisiin joita ei ole. Ilmeisesti niitä on niin paljon liikaa, että pääkoppa ei pyöritä mitään enää lopulta.

Suljettu

Kirjoittaa vain, koska se on helpottavaa. Moni miettii minne purkaisi oloaan ja miten. Monelle keskustelupalstat ja erityisesti facebookin ryhmät ovat paikka päästä avautumaan ja purkamaan oloaan. Se on hyvä ainakin jos ryhmä on oikea ja sieltä saa vertaistukea ja apua. Facebookissa ainakin liikut nimelläsi ja näet ketä ryhmään kuuluu ainakin ne ihmiset näkevät mitä sinä kirjoitat. Turvallista? On ja ei. Ryhmään voi myöhemmin liittyä ihminen jonka et halua näkevän kirjoitustasi. Ryhmäkoot kasvavat kokoajan mikä tietysti on täysin ymmärrettävää.

Otetaan katseluksi asia avoin ryhmä tai suljettu ryhmä. Olen itse facebookissa useammassa ryhmässä ja jokin aika sitten tuli eräässä ryhmässä vastaan mielenkiintoinen teksti. Kysyttiin miksi ryhmä on suljettu kun sieltä on kovin vaikea jakaa tietoa jos ei copy pasteta. Se viesti sai aikaan aikamoisen paska myrskyn ihan suoraan sanoen. Ryhmän aihe liittyi vielä terveyteen ja ihmiset puhuvat siellä hyvinkin suoraan omista ongelmistaan. Jäin itse miettimään tätä asiaa. Olen myös puhunut ryhmässä suht suoraan omista ongelmistani ja se, että joku haluaa jakaa meidän ”ongelmaisten” kirjoituksia vaikka vaik ruoka ohjeita (niinkuin väitti) tuntuu se silti jotenkin sellaiselta, että missä uskaltaa enää sanoa ja mitä. Kuka jakaa sen ja mihin. Itse etsin tietyn aihepiirin ryhmiä jotka on suljettuja ja mielellään vielä joutuu taustansa kertomaan ennen kuin hyväksytään. Tuntuu, että ylläpito välittää ja tuntuu, että voi puhua suorempaa kun ei tarvitse miettiä meneekö ne kaikki näkyviin kaikille ystävilleni. Kaikki ystäväni eivät edes tiedä, että olen sairas. Olisi oikeasti aika ällöttävää jos tieto leviäisi jonkun muun ihmisen mahdollisesti minulle täysin vieraan toimesta kuinka suoleni toimii ja millainen aamu minulla taas olikaan. Koen, että suljettu meinaa sitä, että jokainen ryhmäläinen tietää ja tiedostaa sen, että asiat pidetään sen ryhmän sisällä. Tietysti olen itsekkin puhunut asiasta mm. lääkärin kanssa kun olen saanut toisen oireista ja testeistä jotain ideaa itseni kohdalla, mutta en mene asiaa lääkärille saati omalle seinälleni jakamaan, että Maija Meikäläinen kirjotti/sanoi näin ja näin. Julkiset ryhmät ovat sitä varten, että sieltä voi ja saa tietoa jakaa eteenpäin eikai ne muuten olisi julkisia!

Ja alkuperäiseen jakamis syyhyn palatakseni vielä ruokaohjeita löytyy netti pulollaan! Google on erinomainen esimerkki jota voi käyttää ohjeiden ja tiedon haussa!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille ja pidetäänhän suljetut ryhmät suljettuina ilman mitään jakamista?

Mitä muuttaisin

Tuntuu kuin kävisi sotaa itsensä kanssa.

Väsymys painaa ja hammasta purren töihin. Tuntuu, että toistan itseäni koko ajan eri muodoissa. On taas heikompi jakso. En ole saanut nukuttua kunnolla pitkään aikaan ja se näkyy heti siinnä millä tuulella olen. Se näkyy monessa muussa asiassa myös. Ajattelin tehdä tällaisen mitä muuttaisin elämässäni kirjoituksen.

Näyttökuva 2015-10-26 kello 16.20.41

  1. Terveyden. Olisin jo aikaisemmin halunnut lyödä jarrua ja tajuta mihin se idioottimainen joustamiseni oikein johtaisi. En tajunnut ja tässä sitä ollaan eikä todellakaan loppua näy.
  2. Asenne. Mun pitäisi ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja päättää, että tästä selvitään ja alkaa tekemään asialle taas jotain! Mutta sen sijaan mun asenne on sellainen on/off nappi joka tuntuu jumittuneen sinne off puolelle.
  3. Asuin paikka. Joku pitää tätä varmaan helppona asiana muuttaa elämässä, mutta voin kertoa, että se ei ole sitä. Ajatuskin, että lähtisi vakavasti katsomaan ja miettimään asuntoa. Tavaroiden pakkausta ja purkua. Olisin varmaan vielä kuukausia tuollaisen jälkeen ihan uupunut ja väsynyt kun palaudun niin hitaasti kaikesta.
  4. Työ. Haluan tehdä töitä ja se on sellainen joka pitää mut elossa. Olen jonkin verran työnarkomani, mutta haluaisin työtä joka olisi lähempänä itseäni siis puhua ihmisille, kirjoittaa, kuvata, olla osa jotain suurempaa. Hyvinvoinnin tuotteet, eläimet. Mahdollisuus myös pienesti matkustaa vaikka vain Suomen sisällä. Ja jossa ok palkka. En kaipaa mitään suurta ja upeaa, hulppeaa!

Mitä sinä muuttaisit?

Leuto vs. jäätävä

Olin kovin toiveikas ja onnellinen kun luvattiin leutoa talvea! Se tietäisi helpompaa aikaa ihon kanssa, mutta tänään aamulla lukiessa uutisia törmäsin uutiseen Jäätävä talvi tulossa. Voihan se ennuste vielä muuttua ja ainakin itse kun seuraan kuukauden päähänkin sää tietoja on hyvin lupaavaa että jatkuisi leudot ilmat. Siltikin takaraivoon jäi jyskyttämään sana jäätävä. Ihoa kiristää jo nyt ja punoittaa.. Eikä vielä ole ollut kuin yöllä -14. Tulossa kamala talvi mikäli uutinen pitäisi paikkansa. Itse en olisi yhtään pahoillani jos tuo ennuste ei pidäkkään paikkansa!

Olen muutoinkin taas ollut selkeästi väsyneempi ja huonon tuulisempi. Liekö stressi vai oikeasti joku pielessä taas..? Töissä yritän hammasta purra ja olla reipas, mutta kun jään yksin eikä kukaan näe olen happamampi kuin sitruuna ainakin siltä tuntuu! Tekisi mieli heitteäytyä polvilleen maahan ja peittää kasvot käsillä ja kirota kun ei enää jaksaisi. Lomia olisi pitämättä ja suunnitteilla olisi kaksi viikkoa putkeen pitää ja lähteä ulkomaille. Jos saisi nollattua, mutta katsotaan haluaisin hieman myöhemmin kun alkaisi kylmemmät ilmat ja lähtisi etelämmäs. Ei sentään etelään, mutta vähän edes lämpimämpään!

30.9.2015

30.9.2015

Sitten ihan asian ohi voi kun sunnuntai tulisi pian! Kerrankin on jotain mitä odottaa! Kauppakeskus Myllyyn katsomaan Cheekkiä! Hän kun jakaa nimikirjoituksia siellä! Kertaakaan en ole keikoille päässyt josta syvästi harmissani olen vaikka lippuja yrittänyt hommata ni pitää mies mennä katsomaan sitten näin! Onko lukijoissa sellaisia kun tulee 18.10. Myllyyn?

Kohti iho ongelmia taas?

Mieli maassa ja ajatus kaikessa pahassa. Olo ei ole järin hyvä ollut pitkään aikaan ja se kaikki masentaa. Siihen päälle työ ongelmat joita tuntuu taas riittävän. Kohta helpottaa niiden osalta tosin sitten tippuu myös tunnit töissä..

Ihon kanssa ongelmia taas… Se punoittaa ja turvottaa aina välillä.

Ajattelin alkaa valmistautumaan tulevaan talveen ja tilasin hyviksestä Puhdas+ Tuplasinkki valmisteen. Puhdas+ tuotteethan eivät sisällä väriaineta tai muitakaan vastaavia. Ja tuo kapselin saa auki joten en syö kapseliakaan vain sen sinkkijauheen sieltä sisältä. Ja voin sanoa, että oli todella pahanmakuinen jauhe! No eihän se mitään herkkua tarvitse ollakkaan kunhan auttaisi ihon kanssa. Kesän Moa purkissa on vielä vähän voidetta, mutta kohta saa sellaisenkin uuden tilata. Vaihdan myös tuon kesymmän D-vitamiinin vahvempaan ja edelleen merkkiuskollisena se on Puhdas+ D-vitamiini.

Havupuu-uute juomaa kaappiin lisätä taas useampikin purkki. Jos selviäisi normaalin ihmisen näköisenä yli talven. Olisi ihana kun voisi lähteä kesken talven johonkin lämpimään edes vähäksi aikaa muutama päiväkin jo auttaisi ja iho tykkäisi sekä mieli. Taas tämä alkava pimeys joka tulee yhä aikasemmin masentaa minua. Huolestuttaa vain, että jo tässä kohtaa.. Yleensä se on pidemmällä syksy kun huomaan ärtyneisyyteni valottomuuteen. Nyt jo huomaan voimien puuttumisen kun sataa ja on synkkää koko ajan :/

Kesäisiä kuvia katsellessa mieli sentään vähän kohoaa vielä!

IMG_0028

Kesän loppuko?

Eipä sitten toiminutkaan taaskaan ajastaminen noiden kirjoitusten kanssa. En vain aina osaa tai sitten jossain muualla tulee vastaan asia.

Edelleenkin elän hieman epätietoisuudessa, että mitä nyt. Korvatulehdus taitaa olla tullut jäädäkseen mulle, alkaa ainakin menee kohta hermo tuohon jatkuvaan kipuiluun ja märkivään korvaan. Nivelet ovat taas hieman reistanneet ja iho punoittaa. Oikein tämmöinen perus ketutus olotila ollut tässä viime aikoina.

Ainoa mikä on ollut positiivista näistä kaikista huolimatta olen jaksanut paremmin tehdä kaikkea. Tai kaikkea ja kaikkea… Mustikkaa on käyty poimimassa, kanttarelleja on löytynyt ihan mukava määrä niitä tietty saisi olla huomattavasti enemmänkin. Vielä pitäisi mustikkaa hakea kun niitä löytyy ja kohta puolukkaa. Pihasta mustat- ja punaisetviinimarjat pitäisi kerätä. Mistähän saisi karviaisia… Ja luomu kirsikoita.. Luomu mansikoita olen hakenut 10kg ja vielä pitäisi yksi 5kg paketti hakea jos vaikka jo viimein saisi pakastimeen vähän enemmän. Luomu mansikalla ja tavallisella mansikalla on kyllä makuero!

Tein elämäni ensimmäisen raakakakunkin! Ei se ihan putkeen mennyt, mutta hyvälle maistui ja katosi nopeasti lautasilta vatsoihin.

Verikoe takana tulos edessä

Nyt tuntuu oudon kevyelle olotila. En stressaa enkä edes jännitä. Olen vain ja nautin lämpimästä säästä. Oikea käsi kylläkin kipeänä. Siihen verikokeen nipistävään kipuun ei varmaan koskaan tällainen piikkikammoinen kipuherkkä totu, mutta nyt vain odotetaan. Saan kuulema soitella perjantaina silloin olisi tulokset varmasti tullut. Eli tulokset saapuvatkin vielä tällä viikolla! Sit saa aloittaa viikonlopun jossain tunnelmissa… Toivottavasti paremmissa.

Eilen oli vähän lämpöilyä taas.. Nykyään harvasen hetki lämmöt nousee sieltä 35,5 lukemasta 37 asti ja jopa hieman yli. On todella tukala olo kun ei ole tottunut, että se tuollai nousee.

Nyt takaisin ulos ja aurinkoon! Lämpöistä loppuviikkoa kaikille!