Kohti iho ongelmia taas?

Mieli maassa ja ajatus kaikessa pahassa. Olo ei ole järin hyvä ollut pitkään aikaan ja se kaikki masentaa. Siihen päälle työ ongelmat joita tuntuu taas riittävän. Kohta helpottaa niiden osalta tosin sitten tippuu myös tunnit töissä..

Ihon kanssa ongelmia taas… Se punoittaa ja turvottaa aina välillä.

Ajattelin alkaa valmistautumaan tulevaan talveen ja tilasin hyviksestä Puhdas+ Tuplasinkki valmisteen. Puhdas+ tuotteethan eivät sisällä väriaineta tai muitakaan vastaavia. Ja tuo kapselin saa auki joten en syö kapseliakaan vain sen sinkkijauheen sieltä sisältä. Ja voin sanoa, että oli todella pahanmakuinen jauhe! No eihän se mitään herkkua tarvitse ollakkaan kunhan auttaisi ihon kanssa. Kesän Moa purkissa on vielä vähän voidetta, mutta kohta saa sellaisenkin uuden tilata. Vaihdan myös tuon kesymmän D-vitamiinin vahvempaan ja edelleen merkkiuskollisena se on Puhdas+ D-vitamiini.

Havupuu-uute juomaa kaappiin lisätä taas useampikin purkki. Jos selviäisi normaalin ihmisen näköisenä yli talven. Olisi ihana kun voisi lähteä kesken talven johonkin lämpimään edes vähäksi aikaa muutama päiväkin jo auttaisi ja iho tykkäisi sekä mieli. Taas tämä alkava pimeys joka tulee yhä aikasemmin masentaa minua. Huolestuttaa vain, että jo tässä kohtaa.. Yleensä se on pidemmällä syksy kun huomaan ärtyneisyyteni valottomuuteen. Nyt jo huomaan voimien puuttumisen kun sataa ja on synkkää koko ajan :/

Kesäisiä kuvia katsellessa mieli sentään vähän kohoaa vielä!

IMG_0028

Mainokset

Kesän loppuko?

Eipä sitten toiminutkaan taaskaan ajastaminen noiden kirjoitusten kanssa. En vain aina osaa tai sitten jossain muualla tulee vastaan asia.

Edelleenkin elän hieman epätietoisuudessa, että mitä nyt. Korvatulehdus taitaa olla tullut jäädäkseen mulle, alkaa ainakin menee kohta hermo tuohon jatkuvaan kipuiluun ja märkivään korvaan. Nivelet ovat taas hieman reistanneet ja iho punoittaa. Oikein tämmöinen perus ketutus olotila ollut tässä viime aikoina.

Ainoa mikä on ollut positiivista näistä kaikista huolimatta olen jaksanut paremmin tehdä kaikkea. Tai kaikkea ja kaikkea… Mustikkaa on käyty poimimassa, kanttarelleja on löytynyt ihan mukava määrä niitä tietty saisi olla huomattavasti enemmänkin. Vielä pitäisi mustikkaa hakea kun niitä löytyy ja kohta puolukkaa. Pihasta mustat- ja punaisetviinimarjat pitäisi kerätä. Mistähän saisi karviaisia… Ja luomu kirsikoita.. Luomu mansikoita olen hakenut 10kg ja vielä pitäisi yksi 5kg paketti hakea jos vaikka jo viimein saisi pakastimeen vähän enemmän. Luomu mansikalla ja tavallisella mansikalla on kyllä makuero!

Tein elämäni ensimmäisen raakakakunkin! Ei se ihan putkeen mennyt, mutta hyvälle maistui ja katosi nopeasti lautasilta vatsoihin.

Verikoe takana tulos edessä

Nyt tuntuu oudon kevyelle olotila. En stressaa enkä edes jännitä. Olen vain ja nautin lämpimästä säästä. Oikea käsi kylläkin kipeänä. Siihen verikokeen nipistävään kipuun ei varmaan koskaan tällainen piikkikammoinen kipuherkkä totu, mutta nyt vain odotetaan. Saan kuulema soitella perjantaina silloin olisi tulokset varmasti tullut. Eli tulokset saapuvatkin vielä tällä viikolla! Sit saa aloittaa viikonlopun jossain tunnelmissa… Toivottavasti paremmissa.

Eilen oli vähän lämpöilyä taas.. Nykyään harvasen hetki lämmöt nousee sieltä 35,5 lukemasta 37 asti ja jopa hieman yli. On todella tukala olo kun ei ole tottunut, että se tuollai nousee.

Nyt takaisin ulos ja aurinkoon! Lämpöistä loppuviikkoa kaikille!

Malttamaton

Laskin mikä olisi järkevää ja miten pitäisi verikokeiden kanssa tehdä. Ensin ajatus oli, että heinäkuun puolessavälissä. Sitten rupesin ajattelemaan, että en jaksa odottaa siihen asti, että pääsen kokeisiin eli menen maanantaina 6.7. olisi koko viikko edessä ja vapaa sunnuntai takana. Nyt odotan huomista täysillä. Aijon nousta ylös ja mennä heti ensimmäinen päivä. Saadaan se pois alta eikä tarvitse miettiä ja murehtia sitä kun stressiä tuntuu olevan ihan riittävästi muutoinkin.

Eilen oli kaunis sää. Ja olin ihan uupunut koko päivän. Halusin vain nukkua ja töissä ilta meni haukotteluksi. Töitä oli ja niitä tein, mutta leukoja repi enemmän kuin paljon. Tänään on taas ollut sateinen aamu. Toivottavasti päiväksi luvattu ukkonen ei tule.. Pelkään ihan järkyttävästi ukkosta.

IMG_0029

Odottaa, mutta mitä?

Ihmettä? On taas ollut todella tukkoinen olo.. Silmiä kutiaa ja ihoa punoittaa. Odotan ensiviikoksi luvattua aurinkoa saisiko siitä apua ihoon? Yleensä ihoni on kesällä ollut parempi, mutta nyt se punoittaa ja kutiaa vähän väliä. Masentaa ainainen vesisade ja muutoinkin huono sää.

Stressi painaa päälle. Miettii usein miksi edes nousin tähän päivään kun kaikki kaatuu ja kasaantuu. Ajatukset taas niin synkkiä ja negatiivisia.. Haluaisi vain maata sängyn pohjalla ja olla. Heinäkuuta odotan ja mietin.. Jos arvot menneet huonommaksi mitä silloin teen töiden suhteen ja muutoin..?

IMG_0186

Kesälomalla

Olin viime viikon kesälomalla tai no minun tuurillani niinkuin kävikin ”kesälomalla” eli työpuhelin oli päällä ja siihen soitettiin ja viestiteltiin reippaammin kuin koskaan aikaisemmin. Keskiviikkona jopa lähdin töihin välissä kun oli niin pakko tilanne. No eipä ilmatkaan niin kauheasti suosinut eli ei paljoa haitannut.

Ainoa mitä jäin juuri miettimään oli se, että nyt olisi kolme viikkoa aikaa.. Stressi nousi huippulukemiin kun alkoi jännittää. Kilpirauhas testit heinäkuussa. Mitenhän mahtaa tulosten kanssa olla… Millainen fiilis ja mikä odotus kokeen ottamisen jälkeen mahtaa olla. Nyt mietin ja odotan asiaa kohta itseni tuntien pelkään… Entä jos edelleen huonommaksi mennyt?

  

En vieläkään sinut

Kilpirauhanen.. Vajatoiminta… Tuli luettua taas juttuja ja tietoa. Uusia ajatuksia syntyi ja eräs sana johon törmäsin taas jonka olen halunnut sivuttaa aina pois, halunnut olla ajattelematta koko asiaa.. Elinikäinen sairaus. Olen halunnut uskotella itselleni, että paranen, tulen kuntoon ja kaikki muuttuu hyväksi ja entiselleen. Taas iski kasvoille sana elinikäinen. Enkö pääse koskaan eroon? Enkö pääse koskaan pakoon tätä?

Autoimmuunisairaus on tällainen tiedän sen ja tiedostan, mutta kun se osui omalle kohdalle sen jotenkin haluaa katsoa ruusunpunaisten lasien läpi paremmaksi ja erinlaiseksi. Enhän minä tai enemmänkin miksi minä? Toisinaan esitän itselle myös sen kysymyksen mitä pahaa olen tehnyt, että sain tällaisen rangaistuksen? Mitä muuta vielä?

Olen aikaisemminkin näistä tuntemuksista avautunut ja paljon samoja pyörii päässä aina tietyin väliajoin. Suurin ja ensimmäinen on tuo miksi minä. Kun istun sohvalla ja itken ilman, että mulla on siihen syy ärsyynnyn itseeni ja suutun. Sen jälkeen kärsii kaikki loput ympärillä kun suututtaa niin paljon. Olen omasta tuntemuksestani kiukkuinen. Olen surkea ihminen. Aina väsynyt ja aina pahalla tuulella.

Parempaa päivää kaikille! Ja erityisesti Hyvää Äitienpäivää ❤