Viikonloppu ei alkanut ihan odotetusti

Viime viikon torstain piti olla aivan normaali päivä koulussa ja kyllä se oikeastaan pitkälle olikin. Pientä stressiä perjantain kokeista oli päällä, mutta muutoin ei suurempia jännityksiä ollut. Lähdin koulusta ajelemaan Salon kautta kotiin. Vasen käsi alkoi oudosti taas oireilla. Se oli viikon aikana kesken hierontojen tehnyt jo sitä, että siitä meni voima ja tuntui siis aivan tunnottomalle.

Päivystyksessä useampi tunti!

Lähdin päivystykseen vaikka tiesin, että meillä loppuu päivystys klo 22 jonka jälkeen potilaat saa siirtyä Turkuun. Olin päivystyksessä hieman ennen klo 17 iltapäivällä. Jo vastaanotossa varoiteltiin, että jonot on sitten pitkä eli odottamista olisi luvassa. Ei sille mitään voinut joten jäätiin odottamaan. En silti ihan sellaisia jonoja odottanut, että pääsin lopulta hieman ennen kymmentä illalla lääkärille.
Lääkäri oli kyllä todella mahtava ihminen. Puhui asioista juuri niiden oikeilla nimillä eli anatomista sanastoa ja kertoi sen mitä olin itsekkin vakaasti jo epäillyt. Eli ranne sekä kyynärpää vasemmasta kädestä on tulehtunut. Aloitettiin sairasloma ja käden lepo nyt ensin 10päivällä ja seurataan kuinka hyvin siihen käteen se voima palautuu.

Perjantain koe penkin alle ja vastaanotossa kiireinen päivä

Perjantaina mulla oli kaksi koetta ja kumpikin penkin alle. En päivystyksen takia ehtinyt yhtään lukemaan ja huonolla kielitaidolla varustettu pää ei sisäistä anatomisia sanoja latinaksi ihan niin nopeasti kun olisi tarvetta. Tein kokeet silti ja myönnän tappion ei vaan opi jos ei lue. Onko jonkulla jotain hyviä ideoita kuinka vieraskieli jää paremmin mieleen? Jäin kokeiden jälkeen koululle vastaanottoon kun apua tarvittiin. Hieromaan en mennyt, mutta kättä pystyin lepuuttamaan vaikka asiakkaita otin vastaan ja puhelimeen vastasin. Osa luokasta oli toisalla hieromassa joten vedettiin pienemmällä porukalla koulun asiakkaita. Lopulta kaikki meni ihan kunnialla läpi vaikka käsi särkikin levosta huolimatta jo perjantaina.

 

Normaali?

Hei, joko sä oot normaali?

Mikä on normaali? Edelleen on näitä ihmisiä kun kysyy koska palaudun normaaliksi tai koska olen taas normaali. Mikä sitten on normaali? He odottavat, että syön taas normaalisti ja olen ”normaali”.

Mun ruokavalioni on edelleen viljaton. Edes luontaisesti gluteeniton ei riitä, koska saan oireita kaurastakin ja tattari on yksi ihan mahdoton!
Kaikki lehmän maito tuotteet on vaihtunut kasvi pohjaiseksi (ei soija) tai juustot on kuttu. Ainoa lehmänmaito tuote jota kestän on rehellinen luomu voi. Tavallisesta voista saan myös oireita.
Punaista lihaa en syö enkä edes meinaa syödä. Hetken pohdin josko kokeilisin riistaa, mutta ei uskallus riittänyt jos saan taas oireita.

Eli näin ollen mä en palaudu enää koskaan normaaliksi. Aika kamalaa jos ihminen luokitellaan ruokailunsa perusteella joko normaaliksi tai epänormaaliksi? Kun ei ole mustaa valkoisella mä vaan kuvittelen kaikki oireet niinkö? Tiettekö sen tunteen kun käy ruokakaupassa eikä tunnu mikään ruoka olevan sellaista mitä voisi syödä? Eikö silloin olisi helppo lopettaa ”esitys”? Olisi, jos voisi, mutta kun mä en voi! Ei oo mitään esitystä.

Eli sori kaikille musta ei tuu enää koskaan normaalia jos olen koskaan sellainen edes ollut!

Kevät

Ihana vuodenaika kun alkaa aurinko näkymään ja lämmittämään! Jaksaa enemmän on kuin uudesti syntynyt. Tietenkin ne miinukset se ainainen kevät flunssa. Nyt se oli erinlainen kuin aikaisemmin. Yleensä makaan raatona sohvanpohjalla nyt ihmettelin huimausta ja vähän köhäistä oloani. Mittasin sitten lämpöni ja sitähän oli normaaliin lämpööni nähden selkeästi enemmän, mutta oloni oli näitä paria pientä asiaa lukuunottamatta erinomainen. En oikein osannut jarruttaa ja rauhoittua kun vointi oli hyvä.

Maaliskuussa jäin töistä pois ja siitä asti ollut kotona. Nyt reilun kuukauden tapahtuman jälkeen tunnen voivani paremmin kuin pitkiin aikoihin. Stressi on kadonnut melkein kokonaan ja aurinko kohentaa muutenkin mielialaa. Kesäkuussa alkaa koulu ja se tietysti hieman jännittää, mutta odotan jo kovin asiaa 🙂

Nähdään ja kuullaan taas! Kiitos ihanista kommenteistanne ❤ Ne piristävät aina mieltä!

Helmikuu käy loppuun

Niin se menee ja aika tuntuu taas juoksevan eteenpäin. Helmikuun loppu lähenee kovalla vauhdilla ja vaikka karkausvuosi onkin on kuukausi siltikin lyhyt. Mun työt tulee karkauspäivänä päätökseen. Ei ole mitään sen jälkeen. Kahteen kouluun hakenut. Toiseen en päässyt ja toisen kanssa on homma vielä kesken kun on niin paljon avoimia asioita. Tuntuu, että stressi on vienyt mun kaikki voimat ja itkuisuus taas lisääntynyt… Haluaisin testeihin olo on mennyt niin vuoristorataa taas, mutta ei jaksa edes alkaa vaatimaan niihin pääsyä. Mitenhän oma lääkäri ottaa asian vastaan kun ilmotan, että en ole töissä joten ei voi passittaa työterveyteen. Hän siis vetosi tosiaan siihen, että mun pitää lähteä tunnin ajomatkanpäähän ku kaikki mikä mulla on johtuu työstä (kuulema).

Aurinkoisina päivinä tuntuu, että jaksaa edes vähän jotain. Eilenkin oli -1 päivällä ja aurinkopaistoi se tuntui välillä jopa hieman lämmittävän kasvoja. Tuntui, että jaksaa enemmän ja paistaa se aurinko risukasaan. Tänään ei ole moista ihmettä näkynyt ja ulkona tuulisempi ja kylmempi sää. Istunut sisällä paljon enemmän ja mieli masentunut. Tarttis tehdä ja tarttis jaksaa… Kiinnostus niin nolla kaikkeen.

Iho reistannut taas enemmän kuin aikaisemmin. Käsissä punaisia läiskiä. Mietin vain kaikkea ja lopulta tajuan tuijottavani tyhjyyteen miettimättä oikeasti mitään. Näyttää typerältä, mut unohdun mietteisiin joita ei ole. Ilmeisesti niitä on niin paljon liikaa, että pääkoppa ei pyöritä mitään enää lopulta.

Kansainvälinen kilpirauhastietoisuusviikko

Ihanaa, että tätä tuodaan esille ja erityisesti tästä puhutaan! Kansainvälinen kilpirauhastietoisuusviikko 25.-31.5.2015 on parasta aikaa siis menossa. Olen onnellinen niiden puolesta jotka saavat asiaan kuuluvaa hoitoa ja toivon, että löydän oman lääkärini myös jonka kanssa homma toimisi yhteen.

Löytyykö blogin lukijoista muita kilppari potilaita? Puhutaan tästä avoimesti ja kerrotaan me kaikki ”muoti tietoiset” ihmiset. Saamme jaettua tietoa enemmän. Jos saataisiin lääkäreitäkin herätetty tähän mikä on edessä. Me ansaitaan hoito Suomessa kuten asian mukainen lääkityskin!

Virallinen päivä on jo takana, mutta viikko jatkuu vielä!

Kipeä, kipeämpi, sairas

Tiistaina aamulla olo oli erinomainen ja lähdinkin työkeikalle yhdeksi. Palasin keikalta kolmen pintaan ja reilu tunti tuosta särki kurkkua hieman. Olo oli muutoin ihan hyvä. Töihin illaksi menin normaalisti. Keskiviikko aamu olikin sitten jo sarjasamme kamala. Särki kurkkua, olin edellisen yön valvonut niistäen, aivastaen ja yskien. Kuumemittaria en löytänyt mistään ja voinnin mukaan lähdin illaksi töihin. Nenäliinoja mennyt parisen pakettia. Ilta töissä oli rehellisyyden nimissä niin raskas, että se tuntui kestävän ikuisuuden. Illalla kun vihdoin pääsin kotiin töistä löysin kuumemittarinkin joka näytti 37.0 eihän se kuumetta ole vaan lämpöä, mutta itselle jolla aina 35.5 ni tuntui ihan riutuneelle olo. Onneksi torstai oli vapaata kun kaupat kiinni (kiitos helatorstai!). Koko päivä meni sängyn pohjalla nukkuen ja ohjelmia katsoen. Nenäliinoja ja teetä kuluttaen. Koko päivän lämpö pysyi visusti siinnä 37.0 ei laskua ei nousua. Illalla hukkasin kuumemittarinkin enkä ole sitä tähän mennessäkään löytänyt. Olen varmaan sekavan väsyneessä tilassa laskenut sen johonkin jota en enää muista.

Tänään sitten voinnin mukaan tehnyt kaikkea pientä. Eli levännyt edelleen paljon ja illaksi olen suuntaamassa töihin. Jos nyt vain jostain löytyisi se kuumemittari…

  

Viikko mennyt sairaslomalla

Viikko on mennyt sairaslomalla. Kävin maanantaina lääkärissä ja erittäin mukavan oloinen lääkäri tuntui ymmärtävän selän päälle ja löytyi sieltä se paha paikkakin. Kuviin ei lähdetty viikon lomaa ja määräys olla rasittamatta. Se on jopa jonkun verran tehonnut! Alkuviikko oli tuskainen, mutta keskiviikkona huomasin selvästi eron kun ei sattunut. Olen kävellyt vähän ja nauttinyt lämpenevästä keväästä. Viikko oli täällä etelässä hiihtolomaviikko jäin oikein miettimään tätä, että koska olen mahtanut viimeksi hiihtää… Ala-asteella koulussa inhosin sitä lajia enemmän kuin paljon! Enkä ole vieläkään innokas ajattelemaan suksien ja monojen ostamista. Rullaluistelua odotan jo kovin josko maaliskuun lopulla pääsisi rullien päälle! Tavallinenkaan luistelu ei nappaa! Selkeästi mä en oo talvi ihmisiä enää tai siis en ole tiedän sen… Tämä iho ongelma on tehnyt musta niin talvi vihaaja odotan vain koko ajan kevättä, kesää ja lämpöä!

Perjantaina käytiin huittisissa. Reissussa oltiin niin, että kolme tuntia lähdöstä oltiin kotimatkalla ja minä aivan loppu. Ei edes tehty mitään ihmeellistä kunhan kierreltiin kauppoja ja katseltiin, mutta olin aivan uupunut. Melkein nukahdin autoon. Hieman masentavaa kun noin pienestä väsähtää, mutta toivottavasti tämäkin paranee ajan kanssa!

Tänään olen ajatellut lähteä salille, mutta ottaa hyvin varovasti ja jättää kesken jos alkaa tuntua pahalle. En halua rikkoa yhtään selkää, koska sen pitää kestää ensiviikolla 6 päivää töitä taas ja useamman tiskivuoron.

Hyvää alkavaa ensiviikkoa kaikille!

Vanhuus ei tule yksin

Voisi sitä kai syntymäpäiväänsä muutoinkin viettää, mutta nyt se menee näissä tunnelmissa. Kalakeittoa, teetä hunajan kanssa, nenäliinoja pakettikaupalla kulutettu.. Jos saisi itsensä taas huomiseksi työkuntoon. Jotain hyvää ajattelin silti syödä ja se on tietenkin raakasuklaa.

Ulkona on hieman tullut käytyä ja miten ihanalta se näyttää ja mieltä kohottavalta kun pihassa on ruohikko paikkoja. En pistäisi yhtään vastaan jos mentäisiin oikein vauhdilla kohti kevättä ja pakkaset sekä lumi alkaisi olla historiaa. Ei taida kuitenkaan toteutua vielä kun tammikuuta eletään. Tutkin kovin ulkomaisia ja suomalaisia sää ennusteita suomen säästä ja kevään alkamisesta. Jos näihin pitkiin ennusteisiin joita nyt olen tässä katsellut olisi edes hieman uskominen olisi luvassa enää muutama kovempi pakkaspäivä ja loput aika leutoa ilmaa. Tämä ei haittaisi allekirjoittanutta yhtään, tiedän monia muita haittaa. Ja ei sille mitään voi jos jatkuu sää heikkona ni sitten jatkuu, mutta ei blogini mikään sää karttojen ja tiedotusten juttu ole, elikkäs takaisin aiheeseen.

Vielä jos mietin viime vuoden syntymäpäivääni ni on tämä mielekkäämpi tapa sitä viettää ihan ehdottomasti. Viime vuonna se meinaan meni päivystyksessä jonka jälkeen kortisooni tabletit alkoivat ja naama + kädet oli ihan punaiset ja polttavat. Alla vielä vertailun vuoksi 18.1.2014 ja 18.1.2015 kuvat samasta kädestä. Joo on hieman ihottumaa nytkin, mutta huomattavasti paremmin pysynyt hallinnassa! Mikä on tietenkin itselle mieluisampi kokemus, vaikka eilen töissä käsi ”repesi” nostin pahasti ja ihottuman kohdalta repesi iho ja vuoti verta.

18.1.14

Mikä taas vialla..

Työt muuttunut sellaiseksi, että nivelet ei tykännyt saamastaan rasituksesta ja kun kerroin tästä niin en saanut haluamaani tukea asialle. Menin siis lääkärille kysymään mitä tehdään taas kerran. Sairaslomaa neljä päivää (To-Su) ja määräys soittaa omalle lääkärille huomenna. Verikokeita pyytämään. Stressaa sekin asia. Pelottaa mitä sieltä tulee vai tuleeko taas puhtaat paperit tästäkin. Ja puhun borrelia kokeista TAAS. Niitä ei ole vieläkään otettu kun olen niin väsynyt ja stressaantunut ollut töiden suhteen jotka muuttuu koko ajan. Ei saisi valittaa onpa töitä ja pystyy edes jonkin verran niitä tekemään.

Sain viime lauantaina kamalan flunssan ja siitä saakka lämpö on sahannut 36.5-37.5 välillä. Pitäisi olla tyytyväinen, että lämpö on noussut taas normaaleihin lukemiin, mutta tämä flunssa…. Se meinaan kiusaa edelleen eikä näytä tekevän lähtöä mihinkään suuntaan.

Haluaisin päivittää ja keskittyä enemmän blogiini. Ideaa ja asiaa olisi paljon, mutta tuntuu oma jaksaminen olevan taas niin nollassa. En tajua kaikki oli hetki sitten ihan hyvin. Voiko stressi heikentää olon näin pohjalle nopeasti?

Vuosi sitten

”Vuosi sitten sen huomasin, voi kaiken muuttaa, mut jatkan niinkuin ennenkin”

 

Siitä on vuosi kun nykyinen firma jossa olen töissä vaihtui tämän edellisen tilalle… Vuosi?! Mihin se aika oikeasti vain katoaa? Vuosi sitten en myöskään kärsinyt näin pahasta olosta.. Olin siihen mennessä saanut silmätulehduksia yllättävän lyhyellä ajalla ja muutoinkin näin jälkeenpäin outoja ”varotuksia” omasta kehosta. Huimausta ja erityisesti sitä jatkuvaa väsymystä.. Nyt on siis mennyt reilu vuosi painien painavan väsymyksen kanssa. 

1,5 vuotta sitten lääkäri väläytti työuupumusta. Kunnes työterveyslääkäri totesi ettei moisesta ole mitään tietoa. (tuliko jonkulle yllätyksenä?!)  En siihen silloin enempää puuttunut. Myös päivistyksessä kerran lääkäri totesi, että kolme päivää sairaslomaa, mutta selvä työuupumus. En silloin jaksanut tehdä asialle mitään. Nyt mietin voiko tämän kaiken takana todella olla työuupumus joka on laukaissut kilpparinkin? Mulla oli erityisesti viimeiset 2kk vanhassa firmassa ja uuden firman kanssa ekat 2-4kk tosi stressaavaa aikaa. Nuo kaks viimeistä kuukautta vanhan firman kanssa oli sellaisia, että olin joka päivä töissä eli ei koskaan vapaata… Tähän tottusi ja kun tämä uusi tuli sen myötä työaika pieneni, vapaa päiviä tuli (ainakin joskus), ja tietenkin se kaikki näkyi mun jaksamisessa kun tilikin pieneni… 

Ekat 4kk mentiin muutamalla poissaololla ja kun vakkari työsuhde oli plakkarissa loppu sen stressaaminen ja sit petti lopullisesti terveys. Elän stressistä näköjään…