Kohti iho ongelmia taas?

Mieli maassa ja ajatus kaikessa pahassa. Olo ei ole järin hyvä ollut pitkään aikaan ja se kaikki masentaa. Siihen päälle työ ongelmat joita tuntuu taas riittävän. Kohta helpottaa niiden osalta tosin sitten tippuu myös tunnit töissä..

Ihon kanssa ongelmia taas… Se punoittaa ja turvottaa aina välillä.

Ajattelin alkaa valmistautumaan tulevaan talveen ja tilasin hyviksestä Puhdas+ Tuplasinkki valmisteen. Puhdas+ tuotteethan eivät sisällä väriaineta tai muitakaan vastaavia. Ja tuo kapselin saa auki joten en syö kapseliakaan vain sen sinkkijauheen sieltä sisältä. Ja voin sanoa, että oli todella pahanmakuinen jauhe! No eihän se mitään herkkua tarvitse ollakkaan kunhan auttaisi ihon kanssa. Kesän Moa purkissa on vielä vähän voidetta, mutta kohta saa sellaisenkin uuden tilata. Vaihdan myös tuon kesymmän D-vitamiinin vahvempaan ja edelleen merkkiuskollisena se on Puhdas+ D-vitamiini.

Havupuu-uute juomaa kaappiin lisätä taas useampikin purkki. Jos selviäisi normaalin ihmisen näköisenä yli talven. Olisi ihana kun voisi lähteä kesken talven johonkin lämpimään edes vähäksi aikaa muutama päiväkin jo auttaisi ja iho tykkäisi sekä mieli. Taas tämä alkava pimeys joka tulee yhä aikasemmin masentaa minua. Huolestuttaa vain, että jo tässä kohtaa.. Yleensä se on pidemmällä syksy kun huomaan ärtyneisyyteni valottomuuteen. Nyt jo huomaan voimien puuttumisen kun sataa ja on synkkää koko ajan :/

Kesäisiä kuvia katsellessa mieli sentään vähän kohoaa vielä!

IMG_0028

Mainokset

Kun olet täysi nolla

Tunnen itseni nykyään usein huonoksi, surkeaksi, epäonnistujaksi… Mä en jaksa tätä kaikkea ja se tekee musta huonon ihmisen. Mietin kaikkea… Haluaisin aikaisemmin jo testeihin. Mun olo oli tuossa jokin aika sitten huomattavasti parempi nyt on taas mennyt viime viikkojen aikana niin matalalennolla, että ei ole mitään rajaa. Ihottuma on taas lisääntynyt ranteessa. Koko ajan väsyttää, mutta uni on edelleen niin pätkiä kun vaan voi olla…

Mä tunnen itseni tosiaan suoraan sanoen nollaksi. Enhän mä edes selviä normaalista päivästä taas enää ilman itkukohtausta. Meinasin, että soitan tänään ja kokeilen, että eikö saisi jo aikaisemmin testata kilpirauhasen. Saisi edes jotain tietoa kuinka pahasti se menee metsään vai meneekö. Ei olo ainakaan parane… Edelleen mietin usein sitä, että miksi mun piti sairastua. Sitä en vieläkään joka tilanteessa hyväksy. Suurimmassa osassa jo annan itselleni luvan olla sairas, mut kun puhutaan jaksamisesta ni tällaiselle pienelle perfektionistille se, että ei jaksa tai kykene johonkin itse mihin on ennen kyennyt on kova pala purtavaksi ja tuntuu, että en hyväksy apua. Mun on pakko pärjätä on asia jota hoen ja mun on pakko jaksaa on toinen yhtä yleinen mikä jyskyttää päässä.

Pienikin pelko tai negatiivinen asia on ihan maailmanloppu mun elämässäni nykyään. Mä en kestä yhtään vastoinkäymistä. Kaiken pitäisi olla niin, että saan vaan olla ja elää siinnä seassa. Aina pitäisi paistaa aurinko ulkona ja kropassa sisällä. Aurinko antaa mulle jaksamista.

Niveliä on särkenyt parin viikon aikana ihan julmetun paljon. Lisänä huonossa asennossa nukkumiset on kipeyttänyt niskan ja pari pahaa kolhasua alaselkään on saanut siitä entistä kiukkusemman.

Huimaus on lisääntynyt ja pahoinvointi, mutta sen syyn uskon tietävänikin. Tuntuu kuin seilaisi yksin jäälautalla lämpimissä vesissä. Miettien kestääkö tämä vai sulaako se pois…

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille!