Mivitotal Plus

Nestemäinen monivitamiinikuva-5

Sain blogin kautta testiin Mivitotal Plussaa. Olin kuullut kyseisestä nestemäisestä monivitamiini liuoksesta ennenkin ja olin onnellinen kun sain testata sitä. Ensimmäinen asia kun pullon sain ja tein ensimmäisen ”mehuni” oli, että tuoksu ei ollut oikein mieleen. Mietin hetken juonko nesteen (olin sen siis veteen sotkenut). Maistoin hieman ja hetken päästä huomasin, että muki tyhjä ja mulla kamala himo tehdä lisää. Odotin aina, että koittaa aamu ja saisin taas juoda lasillisen tätä mehua. Eka viikko en huomannut mitään eroa olemuksessani muuta kuin sen himon. Nukuin paljon ja uupusin herkästi. Toiveet liian korkealla? En sanoisi niinkään, koska kaikki asiathan vie aikansa jos tai kun ne toimivat. Toisella viikolla jo huomasin eroa. Heräsin reippaampana ja jaksoin ilman päiväunia koko päivän vaikka se olisi ollutkin kiireinen. Lopulta huomasin toisen viikon lopussa, että se vanha (nuori) minä on palannut takaisin joka jaksaa hyvin 5tunnin yöunilla tai jopa vähemmillä koko päivän ja on reipas. Tuntui ihanalle kun voi mennä ja elää kuten ennenkin! Kamala työviikko meni suht kevyesti aamulla herätys 4.45 ja töistä pääsi 9.00 ja illaksi takaisin töihin. Viisi päivää jaksoin vaikka pelkäsin kestämistäni. En näe mitään muuta syytä muuttuneeseen olooni kuin tämä vitamiini liuos!

Tutustumaan pääsee Mivitotal Plussaan tästä . Vitamiini perheeseen kuuluu myös tabletteja ja miehille sekä naisille erikseen tarkoitettuja vitamiineja! Itse voin lämpimästi suositella! Helppo annostella kun saa juoda aamupalan yhteydessä ja maistuu hyvälle (ainakin omasta mielestäni) tuo virtaa ja hyvää oloa!

Mivitotal Plussaa ei suositella henkilöille, joilla on kilpirauhasen liikatoimintaa sen sisältämän L-tyrosiinin ja jodin vuoksi.

Mivitotal Plus on yksi markkinoiden monipuolisimmista monivitamiineista. Se sisältää mm. vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja sekä bioflavonoideja. Suomessa Mivitotal Plus on palkittu vuonna 2003 Suomen parhaana terveystuotteena, Ruotsissa se on saanut vastaavan huomionosoituksen jo kuusi kertaa!
-Hyvinvoinnin tavaratalo-

Kirjoitus sisältää tuotesijoittelua! Tuote saatu blogin kautta!

Mainokset

Mitä muuttaisin

Tuntuu kuin kävisi sotaa itsensä kanssa.

Väsymys painaa ja hammasta purren töihin. Tuntuu, että toistan itseäni koko ajan eri muodoissa. On taas heikompi jakso. En ole saanut nukuttua kunnolla pitkään aikaan ja se näkyy heti siinnä millä tuulella olen. Se näkyy monessa muussa asiassa myös. Ajattelin tehdä tällaisen mitä muuttaisin elämässäni kirjoituksen.

Näyttökuva 2015-10-26 kello 16.20.41

  1. Terveyden. Olisin jo aikaisemmin halunnut lyödä jarrua ja tajuta mihin se idioottimainen joustamiseni oikein johtaisi. En tajunnut ja tässä sitä ollaan eikä todellakaan loppua näy.
  2. Asenne. Mun pitäisi ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja päättää, että tästä selvitään ja alkaa tekemään asialle taas jotain! Mutta sen sijaan mun asenne on sellainen on/off nappi joka tuntuu jumittuneen sinne off puolelle.
  3. Asuin paikka. Joku pitää tätä varmaan helppona asiana muuttaa elämässä, mutta voin kertoa, että se ei ole sitä. Ajatuskin, että lähtisi vakavasti katsomaan ja miettimään asuntoa. Tavaroiden pakkausta ja purkua. Olisin varmaan vielä kuukausia tuollaisen jälkeen ihan uupunut ja väsynyt kun palaudun niin hitaasti kaikesta.
  4. Työ. Haluan tehdä töitä ja se on sellainen joka pitää mut elossa. Olen jonkin verran työnarkomani, mutta haluaisin työtä joka olisi lähempänä itseäni siis puhua ihmisille, kirjoittaa, kuvata, olla osa jotain suurempaa. Hyvinvoinnin tuotteet, eläimet. Mahdollisuus myös pienesti matkustaa vaikka vain Suomen sisällä. Ja jossa ok palkka. En kaipaa mitään suurta ja upeaa, hulppeaa!

Mitä sinä muuttaisit?

Kesälomalla

Olin viime viikon kesälomalla tai no minun tuurillani niinkuin kävikin ”kesälomalla” eli työpuhelin oli päällä ja siihen soitettiin ja viestiteltiin reippaammin kuin koskaan aikaisemmin. Keskiviikkona jopa lähdin töihin välissä kun oli niin pakko tilanne. No eipä ilmatkaan niin kauheasti suosinut eli ei paljoa haitannut.

Ainoa mitä jäin juuri miettimään oli se, että nyt olisi kolme viikkoa aikaa.. Stressi nousi huippulukemiin kun alkoi jännittää. Kilpirauhas testit heinäkuussa. Mitenhän mahtaa tulosten kanssa olla… Millainen fiilis ja mikä odotus kokeen ottamisen jälkeen mahtaa olla. Nyt mietin ja odotan asiaa kohta itseni tuntien pelkään… Entä jos edelleen huonommaksi mennyt?

  

Elämä heittää

Työ.. Tuntuu välillä, että tuo kolme kirjainta on uusi kirosana.. Olen jossain määrin työnarkomani haluan tehdä venytän jaksamiseni äärirajoille ja teen toisinaan liikaa ilman, että vaadin siitä oikeastaan mitään vastineeksi. Olen outo persoona tavallaan kova ja tavallaan taas liiankin kiltti. Miettinyt miten yhdistän kilpparista johtuvat mielialat, väsymyksen ja uupumuksen erittäin vaihtelevan ja stressaavan työn kanssa yhteen. Päivästä riippuen! Toisinaan todella hyvin ja toisinaan… Itku potku raivareiden saattelemana.

Elämä kellon kanssa ei aina ole herkkua, mutta mä en eläisi ilman. Olen aina elänyt just eikä melkeen ja myöhästyminen on mulle myrkkyä. Olen yrittänyt opiskella, että kaikki ei tarvitse tapahtua minutilleen, mut mun kohdalla tarvitsee. En pääse siitä. Joku ehdotti mulle joskus jooga tunteja jotta oppeisin rauhoittumaan ja pysymään paikallani. Mä veikkaan en siis ole käynyt, että mun hermot ei kestäisi niin kauan, että tehoja alkaisi näkyä. Tarttis iskee rauhotus piikki ja alkaa elämään hieman kevyemmin. Töiden kanssa on aina tiukka aikataulu 3tuntia ja siihen pitää ehtiä tietyt asiat ilman valituksia ja mielellään hieman vielä enemmän.

Meidän lähiesimies tosiaan sanoi itsensä irti ja jatkan hänen töitään ja omiani. Eli yksi ihminen kaksi hommaa ja kaksi taloa. Aikamoista vääntöä. Ajattelin asiaa kyllä, mutta näin sen haasteena joita rakastan välillä ongelmaksi asti. Voisin suoraan lainata Elastisen uuden kappaleen sanoja Eteen ja Ylös

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin!

huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään. Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua

Tuo kiteyttää paljon ajatuksia mun päästäni. Tuo, että olen itse itseni pahin vastus on niin tuttun tuntuista. Silloin kun keho sanoo jo EI pää huutaa vastaan täysillä ja lähdetään puristamaan vielä… Toisinaan onnistuen toisinaan vieläkin pahemmin ”turpaan” saaden.

Voimakkaampaa tiistaita ja alkuviikkoa kaikille!

Kun olet täysi nolla

Tunnen itseni nykyään usein huonoksi, surkeaksi, epäonnistujaksi… Mä en jaksa tätä kaikkea ja se tekee musta huonon ihmisen. Mietin kaikkea… Haluaisin aikaisemmin jo testeihin. Mun olo oli tuossa jokin aika sitten huomattavasti parempi nyt on taas mennyt viime viikkojen aikana niin matalalennolla, että ei ole mitään rajaa. Ihottuma on taas lisääntynyt ranteessa. Koko ajan väsyttää, mutta uni on edelleen niin pätkiä kun vaan voi olla…

Mä tunnen itseni tosiaan suoraan sanoen nollaksi. Enhän mä edes selviä normaalista päivästä taas enää ilman itkukohtausta. Meinasin, että soitan tänään ja kokeilen, että eikö saisi jo aikaisemmin testata kilpirauhasen. Saisi edes jotain tietoa kuinka pahasti se menee metsään vai meneekö. Ei olo ainakaan parane… Edelleen mietin usein sitä, että miksi mun piti sairastua. Sitä en vieläkään joka tilanteessa hyväksy. Suurimmassa osassa jo annan itselleni luvan olla sairas, mut kun puhutaan jaksamisesta ni tällaiselle pienelle perfektionistille se, että ei jaksa tai kykene johonkin itse mihin on ennen kyennyt on kova pala purtavaksi ja tuntuu, että en hyväksy apua. Mun on pakko pärjätä on asia jota hoen ja mun on pakko jaksaa on toinen yhtä yleinen mikä jyskyttää päässä.

Pienikin pelko tai negatiivinen asia on ihan maailmanloppu mun elämässäni nykyään. Mä en kestä yhtään vastoinkäymistä. Kaiken pitäisi olla niin, että saan vaan olla ja elää siinnä seassa. Aina pitäisi paistaa aurinko ulkona ja kropassa sisällä. Aurinko antaa mulle jaksamista.

Niveliä on särkenyt parin viikon aikana ihan julmetun paljon. Lisänä huonossa asennossa nukkumiset on kipeyttänyt niskan ja pari pahaa kolhasua alaselkään on saanut siitä entistä kiukkusemman.

Huimaus on lisääntynyt ja pahoinvointi, mutta sen syyn uskon tietävänikin. Tuntuu kuin seilaisi yksin jäälautalla lämpimissä vesissä. Miettien kestääkö tämä vai sulaako se pois…

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Työ muutoksen alla?

IMG_4416Ulkona sataa vettä ja räntää. Ankeaa katsoa ulos. Mittarikin näyttää, että siellä olisi +2,5 astetta ja tuuli on suht kovaa (n. 6m/s). Istun keittiön pöydän vieressä kone edessäni ja ajatus tuntuu juoksevan kaikessa muussa tänään.. Väsyttää, stressaa… Huomasin juuri äsken, että olin laittanut vettä kattilaan ja kattilan levylle, mutta levy ei ollutkaan päällä. Ruokaa varmaan saisi helpommin tehtyä kun laittaisi levynkin päälle. Mikä sitten sotkee ihmisen ajatukset näin.Työ, olen teille täällä puhunut, että haluaisin muuta työtä ja etsinytkin sitä. Nyt sitten perjantaina esimieheni heitti tarjouksen toisenlaisesta mahdollisuudesta nykyisessä työssä. Mun piti asiaa pohtia viikonlopun yli. Mä olen pohtinut ja miettinyt ja taas pohtinut ja mitä enemmän pohdin sen enemmän olen sekaisin ajatusteni kanssa. Kirjoitin esimiehelleni viime yönä sähköpostia kun tuntuu, että saan ajatuksia enemmän kasaan kun kirjoitan ja saan kerrottua mitä tämä kaikki sitten herätti minussa. Sovittiin jo perjantaina, että soitan maanantaina hänelle. Nyt olen aamusta asti pyörittänyt puhelinta kädessä ja tehnyt kaikkea muuta kuten myös nyt kun kirjoitan blogia enkä puhu hänen kanssaan. Mä olen epävarma, mutta samalla innoissani, utelias ja shokissa (hah vaikea tapaus). Jos hän suostuu ehdotukseeni työni tulisi muuttumaan muussa tapauksessa jatkan samaa en usko antavani periksi, koska hänen ehdotuksensa käy pidemmän päälle liian raskaaksi koko joukolle.

Liikkusin eilen liian vähän ja paikkoja jumittaa. Ajatus oli liikaa työssä ja unohtui venyttelyt ja liikkumiset. OptiMSM ja Puhdas+ c-vitamiini on hieman avannut jumissa olevia lihaksia ja helpottanut nivelien kipua. Tänään toivottavasti tulee hyvinvoinnin tilaus ja sieltä saapuu lisää OptiMSM jauhetta. Söin tai no join viimeiset tänään kun kivut ovat epämielyttävät. Tämä työmahdollisuus auttaisi myös kipeisiin niveliini mikäli esimieheni suostuisi minun ehdotukseen. Tiedän, että saisin vastauksen eikä tarvitsisi jaaritella ja miettiä kun soittaisin ja ottaisin asiasta selvää. Jokin silti jarruttaa minua tarttumasta puhelimeen ja soittamasta. Jokin asia sisällä käskee odottaa vielä hetken. Mikä jokin en ole sitä vielä keksinyt.

Hyvää ja parempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Voimat lopussa

On taas ollut voimat niin poissa pelistä.. Yrittää vaan jaksaa ja jaksaa.. Töiden osalta tämä alkanut viikko on kamala siis ihan oikeasti kamala viikko! Lähin esimies on viikon lomalla ja minä hullu suostuin tuuraamaan oikeastaan en edes ajatellut kun soiton sain ja kysymyksen että otanko viikoksi vetovastuun. Olin jotenkin ajatuksissa omissa maailmoissa ja ja en edes tiedä. Nyt on vasta keskiviikko ja mä olen kahden päivän jälkeen valmis vajoamaan sohvan pohjalle. Työtä on liikaa. Kevät ja aurinko vetäisi mua ulos ja haluaisin haravoida pihaa (pitäisikö jonkun nyt tätä lukiessa tilata mun puolesta mulle lääkäriaikaa? ) haluaisin tehdä kaikkea kotona ja ottaa kevään ja kesän vastaan. Sen sijaan teen kiireessä asioita kotona ja menen kiireessä töihin vetäen itseni niin piippuun, että yöt menee stressin kourissa valvoen ja se aika kun nukkuu on parin tunnin pätkiä ja painajaisten saattelemana heräilyä… Ja loppuviikkoa kohden työt vain pahenee töissä…

Teen siis omien töiden lisäksi ”pomon työt” YÖK! Jospa ottaisi pienet päiväunet ja alkaisi tähänkin päivään herätä. Nousen nykyään kahdeksan aikaan aamusta ylös ja aamupalan jälkeen menen lepäämään huonovointisuuden vuoksi. Nykyään lähes poikkeuksetta joka ruuan jälkeen on pahaolo.. En tiedä mistä sekin johtuu. Stressi?

Viikko mennyt sairaslomalla

Viikko on mennyt sairaslomalla. Kävin maanantaina lääkärissä ja erittäin mukavan oloinen lääkäri tuntui ymmärtävän selän päälle ja löytyi sieltä se paha paikkakin. Kuviin ei lähdetty viikon lomaa ja määräys olla rasittamatta. Se on jopa jonkun verran tehonnut! Alkuviikko oli tuskainen, mutta keskiviikkona huomasin selvästi eron kun ei sattunut. Olen kävellyt vähän ja nauttinyt lämpenevästä keväästä. Viikko oli täällä etelässä hiihtolomaviikko jäin oikein miettimään tätä, että koska olen mahtanut viimeksi hiihtää… Ala-asteella koulussa inhosin sitä lajia enemmän kuin paljon! Enkä ole vieläkään innokas ajattelemaan suksien ja monojen ostamista. Rullaluistelua odotan jo kovin josko maaliskuun lopulla pääsisi rullien päälle! Tavallinenkaan luistelu ei nappaa! Selkeästi mä en oo talvi ihmisiä enää tai siis en ole tiedän sen… Tämä iho ongelma on tehnyt musta niin talvi vihaaja odotan vain koko ajan kevättä, kesää ja lämpöä!

Perjantaina käytiin huittisissa. Reissussa oltiin niin, että kolme tuntia lähdöstä oltiin kotimatkalla ja minä aivan loppu. Ei edes tehty mitään ihmeellistä kunhan kierreltiin kauppoja ja katseltiin, mutta olin aivan uupunut. Melkein nukahdin autoon. Hieman masentavaa kun noin pienestä väsähtää, mutta toivottavasti tämäkin paranee ajan kanssa!

Tänään olen ajatellut lähteä salille, mutta ottaa hyvin varovasti ja jättää kesken jos alkaa tuntua pahalle. En halua rikkoa yhtään selkää, koska sen pitää kestää ensiviikolla 6 päivää töitä taas ja useamman tiskivuoron.

Hyvää alkavaa ensiviikkoa kaikille!

IMG_4165.PNG

Menneisyys VS. tulevaisuus

Olen viime aikoina huomannut kuinka paljon olen muuttunut. Ennen niin hiljainen, rauhallinen, hillitty ja pitkä hermoinen ihminen ja muuttunut ihan päin vastaiseksi. Rauhallinen olen edelleen tai no se taitaa mennä ainaisen väsymyksen piikkiin. Olo on jotenkin vaan usein nykyään luovuttaja fiiliksellä. Ei jaksa enää taistella, mutta siltikin takaraivossa jyskyttää, että periksi ei saa antaa, mutta tarvittaisiin jokin asia joka potkasisi vauhtia taas tähän väsyneeseen koneeseen.. Toisin sanoen bensa alkaa olla vähissä ja tankkia ei ole näköpiirissä.

Eniten muuttunut on tuo pitkä hermoisuus. Se jopa toisinaan pelästyttää itsenikin. Tuntuu, että vielä muutama vuosi sitten sai oikein tehdä töitä, että mut sai hermostumaan saati suuttumaan (tietysti oli päiviä kun tämä tapahtui helposti), mutta nykyään tuntuu et jo ihan tuntematon ihminenkin saa mut kauppareissulla suuttumaan niin paljon, että saan tehdä töitä itseni kanssa, että en räjähdä sille siellä kaupassa. Sen jälkeen kun pääsen tilanteesta pois olen kuin shokissa.. En tunne itseäni enkä tapojani enää ollenkaan. En pysy mukana siinnä mitä tapahtuu haluan vaan takaisin vanhaan siihen kun kilpirauhas arvot olivat kunnossa silloin en ollut tällainen. Olin reipas, iloinen ja hillitty. Olin täynnä ideoita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Nyt tuntuu siltä kuin olisi muutama vuosikymmen jätetty välistä ja olisin katkera, kiukkuinen vanhus joka miettii mitä jäi tekemättä…

Mua pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

Eilinen sai minut ajattelemaan tätä kaikkea. Sain oikeasti tehdä itseni kanssa töitä, etten avannut suutani suutuspäissä kaupanhenkilö kunnalle kun kertoivat mitä lisätöitä oli sovittu ja tietenkään esimieheni ei niistä ollut etukäteen maininnut mitään. Seuraava haastava tilanne oli kun esimieheni saapui ja nauraen kertoi, että hänellä on minulle ”pikku yllätys” kylmän rauhallisesti totesin vain, että tiedän jo. Hänestä se, että meillä on 3,5 tuntia aikaa ja tuo on oikeasti kiireinenkin aika hoitaa tiskaaminen ja palvelutiskin pesu niin, että ne astiat ja tiski olisi hygieniisesti siistit on hauskaa järjestää samaan aikaan hiukan vielä lisää työtä eikä kerro asiasta etukäteen. Hän osaa kirjoittaa tekstiviestin ja tekee sitä useinkin ja soittaakin toisinaan täysin turhanpäiväisissä asioissa, mutta tällaisissa tilanteissa.. Ei näissä.

viledamoppi

Mielen kohennus

Alkaa viikko olla pulkassa ja meille satoi sitä pulkan alle tarvittavaa valkoista lisää oikein kunnolla. Kamala pari päivää kestänyt myrsky toivottavasti helpottamassa. Sunnuntaista puhutaan lepopäivänä.. Itselle se meinaa työpäivää. Seuraava vapaa on tiistaina kun on kaupat kiinni.

Vuoden vaihde meni aikasta rauhallisissa merkeissä kipeiden paikkojen takia. Tänään oli sitten jo helpompi olo selän kanssa kunnes… Otin hieman reippaampia askelia ja vesi/räntä sateessa sohjoinen maa päätin kokeilla yhden jalan liirausta. Venähti sitten TAAS selkä. Miettisin jo, että pitäisikö mun hommata jotkut piikit kenkiin ku ei tunnu noilta luisteluilta selviävän tänä talvena sitten mitenkään. No jos nyt vaan yrittäisi pysyä pystyssä ja rauhallisena.

Töistä päästyä masensi ja ärsytti ihan kaikki. Sää, työ, iho, ajatukset, kaikki… Voisi todeta, että taas auttoi se kaikkein paras asia eli suklaa! Kotona odotti raakasuklaa syömistä ja kotitekoinen jäätelö! Noit voisin syödä tuhottomasti, tai no en raakasuklaata se tekee pahan olon lopulta, mut tuota kotitekoista jäätelöä! Kyllä oli hyvä ostos jäätelökone!

Mitä te laitatte raakasuklaan sekaan? Itselle on nyt jämähtänyt nuo lucuma ja mulberin marjat!

IMG_3881.JPG

IMG_3873.JPG