Kun olet täysi nolla

Tunnen itseni nykyään usein huonoksi, surkeaksi, epäonnistujaksi… Mä en jaksa tätä kaikkea ja se tekee musta huonon ihmisen. Mietin kaikkea… Haluaisin aikaisemmin jo testeihin. Mun olo oli tuossa jokin aika sitten huomattavasti parempi nyt on taas mennyt viime viikkojen aikana niin matalalennolla, että ei ole mitään rajaa. Ihottuma on taas lisääntynyt ranteessa. Koko ajan väsyttää, mutta uni on edelleen niin pätkiä kun vaan voi olla…

Mä tunnen itseni tosiaan suoraan sanoen nollaksi. Enhän mä edes selviä normaalista päivästä taas enää ilman itkukohtausta. Meinasin, että soitan tänään ja kokeilen, että eikö saisi jo aikaisemmin testata kilpirauhasen. Saisi edes jotain tietoa kuinka pahasti se menee metsään vai meneekö. Ei olo ainakaan parane… Edelleen mietin usein sitä, että miksi mun piti sairastua. Sitä en vieläkään joka tilanteessa hyväksy. Suurimmassa osassa jo annan itselleni luvan olla sairas, mut kun puhutaan jaksamisesta ni tällaiselle pienelle perfektionistille se, että ei jaksa tai kykene johonkin itse mihin on ennen kyennyt on kova pala purtavaksi ja tuntuu, että en hyväksy apua. Mun on pakko pärjätä on asia jota hoen ja mun on pakko jaksaa on toinen yhtä yleinen mikä jyskyttää päässä.

Pienikin pelko tai negatiivinen asia on ihan maailmanloppu mun elämässäni nykyään. Mä en kestä yhtään vastoinkäymistä. Kaiken pitäisi olla niin, että saan vaan olla ja elää siinnä seassa. Aina pitäisi paistaa aurinko ulkona ja kropassa sisällä. Aurinko antaa mulle jaksamista.

Niveliä on särkenyt parin viikon aikana ihan julmetun paljon. Lisänä huonossa asennossa nukkumiset on kipeyttänyt niskan ja pari pahaa kolhasua alaselkään on saanut siitä entistä kiukkusemman.

Huimaus on lisääntynyt ja pahoinvointi, mutta sen syyn uskon tietävänikin. Tuntuu kuin seilaisi yksin jäälautalla lämpimissä vesissä. Miettien kestääkö tämä vai sulaako se pois…

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Aprillia ja polvi hankaluuksia

Tänään on taas se päivä vuodesta kun en usko mihinkään, kehenkään tai muutoinkaan. Olisiko tänään hyvä hetki soittaa esimiehellä, että irtisanoutuu? Ehkä se menisi liian rajuksi pilaksi ja jätän sen tekemättä. Hammaslääkäriin mun pitäisi soittaa, mutta kun olen tämmöinen taikauskoinen hölmö teen sen huomenna. Olisi korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni, mä pelkään hammaslääkäreitä ja suu on sen näköinenkin kun ei ole siellä käynyt.

Mutta en tullut puhumaan hampaistani vaan nivelistä. Tarkemmin sanoen vasemmasta polvestani. En oikein ymmärrä mikä sitä vaivaa. Ei se kai(?) ole syy mennä lääkäriin, mutta joku on hölmösti. Istun, makaan, seison paikallani tai kävelen. Ensin jalka on täysin normaali yhtäkkiä se alkaa ”elämään” polven kohdalla jopa näkyy värinää ja tuntuu kuin joku pienen pieni yrittäisi kaivautua ulos polvilumpiosta. Pienesti se sattuukin lähinnä vetää vain heikoksi koko jalan. Niinkuin menisi vasen jalka alta ihan kohta kun seison/kävelen. Nukkua en pysty kun ”joku kaivautuu polvessani”. Joskus on ennenkin tätä ollut, mutta yhden kerran ja pienen hetken, nyt on vaiva jatkunut neljättä päivää. Ei koko ajan, mutta useaan kertaan päivässä. En tiedä mistä tämmöinen voi johtua. Turvonnut se ei ole. Mulla on polvet aina olleet heikot, mutta tämä ”eläminen” on näin kauan jatkuneena outo asia. En ole erityisesti rasittanut polvea. Kävelyä, hieman juoksua, hyvin vähän rappusia.

Kuva ei liity aiheeseen, mutta mun mielestä toinen on älyttömän söpö!

IMG_0001

Aurinko tuo energiaa

Aurinko antaa selkeästi mulle lisää energiaa! Olen nyt muutamina päivinä huomannut kun toisina paistaa aurinko ja toisina ei. Ne päivät kun se aurinko nousee mä olen myös hetki sen jälkeen jalkeilla ja reippaana tekemässä kaikkea kun taas ne päivät kun aurinkoa ei näy kunnolla voisin maata sohvan pohjalla ja kampean itseni vain väkisin ylös. Kyllä kevään tulolla ja auringon säteiden lisääntymisellä on suuri voima väsyneeseen kehoon. Tiedän potevani jonkinlaista ”kaamos masennusta”, koska parikin talvea on jo mennyt haikaillessa johonkin aurinkoiseen paikkaan pääsystä talvella. En ole tällainen aina ollut, mutta sairastelun myötä olen alkanut kaipaamaan kokoaikaista kevättä ja kesää. Aurinkoa ja lämpöä.

pajunkissa

Mikä onkaan ihanampaa istua sohvalla torkkupeitto harteilla ja aurinko paistaa ikkunasta suoraan kasvoihin. Se on lämmin jopa ihmeen lämmin vuodenaikaan nähden. Kutsuvasti se kehottaa saapumaan ulos ja sinne olen kohta suuntaamassakin. En malta pysyä pitkää aikaa sisällä aurinkoisella säällä. En jaksa paljon tehdä, mutta ihan ulkoilua vain. Nauttia. Kyllä kevät hanget ja lintujen laulu on ihanaa!

Paikkoja on särkenyt viime päivinä luvattoman paljon ja luvattoman usein. Selkä ja vasenjalka on kaikkein kipeimmät sen kaatumisen jälkeen edelleen. Juon joka päivä optiMSM vettä ja se auttaa nukkumaan kipujen kanssa. Se kyllä auttaa muuhunkin mun kynnet on taas pitkät ja paksut. Ne kestää paljon enemmän ja kasvavat. Sekin on kivaa jotenkin kaivannut omia kynsiäkin, mutta ei jaksanut niiden suhteen panostaa tuossa jokin aika sitten nyt ne tulee MSM:n vuoksi taas takaisin. Ne oli viimeksikin pitkät kun tuota join usein. Edelleenkään tuo maku ei ole mitään herkkua, mutta tietää sen auttavan kipuihin edes jonkin verran niin kyllä tuota juo.