Helmikuu käy loppuun

Niin se menee ja aika tuntuu taas juoksevan eteenpäin. Helmikuun loppu lähenee kovalla vauhdilla ja vaikka karkausvuosi onkin on kuukausi siltikin lyhyt. Mun työt tulee karkauspäivänä päätökseen. Ei ole mitään sen jälkeen. Kahteen kouluun hakenut. Toiseen en päässyt ja toisen kanssa on homma vielä kesken kun on niin paljon avoimia asioita. Tuntuu, että stressi on vienyt mun kaikki voimat ja itkuisuus taas lisääntynyt… Haluaisin testeihin olo on mennyt niin vuoristorataa taas, mutta ei jaksa edes alkaa vaatimaan niihin pääsyä. Mitenhän oma lääkäri ottaa asian vastaan kun ilmotan, että en ole töissä joten ei voi passittaa työterveyteen. Hän siis vetosi tosiaan siihen, että mun pitää lähteä tunnin ajomatkanpäähän ku kaikki mikä mulla on johtuu työstä (kuulema).

Aurinkoisina päivinä tuntuu, että jaksaa edes vähän jotain. Eilenkin oli -1 päivällä ja aurinkopaistoi se tuntui välillä jopa hieman lämmittävän kasvoja. Tuntui, että jaksaa enemmän ja paistaa se aurinko risukasaan. Tänään ei ole moista ihmettä näkynyt ja ulkona tuulisempi ja kylmempi sää. Istunut sisällä paljon enemmän ja mieli masentunut. Tarttis tehdä ja tarttis jaksaa… Kiinnostus niin nolla kaikkeen.

Iho reistannut taas enemmän kuin aikaisemmin. Käsissä punaisia läiskiä. Mietin vain kaikkea ja lopulta tajuan tuijottavani tyhjyyteen miettimättä oikeasti mitään. Näyttää typerältä, mut unohdun mietteisiin joita ei ole. Ilmeisesti niitä on niin paljon liikaa, että pääkoppa ei pyöritä mitään enää lopulta.

Mainokset

Leuto vs. jäätävä

Olin kovin toiveikas ja onnellinen kun luvattiin leutoa talvea! Se tietäisi helpompaa aikaa ihon kanssa, mutta tänään aamulla lukiessa uutisia törmäsin uutiseen Jäätävä talvi tulossa. Voihan se ennuste vielä muuttua ja ainakin itse kun seuraan kuukauden päähänkin sää tietoja on hyvin lupaavaa että jatkuisi leudot ilmat. Siltikin takaraivoon jäi jyskyttämään sana jäätävä. Ihoa kiristää jo nyt ja punoittaa.. Eikä vielä ole ollut kuin yöllä -14. Tulossa kamala talvi mikäli uutinen pitäisi paikkansa. Itse en olisi yhtään pahoillani jos tuo ennuste ei pidäkkään paikkansa!

Olen muutoinkin taas ollut selkeästi väsyneempi ja huonon tuulisempi. Liekö stressi vai oikeasti joku pielessä taas..? Töissä yritän hammasta purra ja olla reipas, mutta kun jään yksin eikä kukaan näe olen happamampi kuin sitruuna ainakin siltä tuntuu! Tekisi mieli heitteäytyä polvilleen maahan ja peittää kasvot käsillä ja kirota kun ei enää jaksaisi. Lomia olisi pitämättä ja suunnitteilla olisi kaksi viikkoa putkeen pitää ja lähteä ulkomaille. Jos saisi nollattua, mutta katsotaan haluaisin hieman myöhemmin kun alkaisi kylmemmät ilmat ja lähtisi etelämmäs. Ei sentään etelään, mutta vähän edes lämpimämpään!

30.9.2015

30.9.2015

Sitten ihan asian ohi voi kun sunnuntai tulisi pian! Kerrankin on jotain mitä odottaa! Kauppakeskus Myllyyn katsomaan Cheekkiä! Hän kun jakaa nimikirjoituksia siellä! Kertaakaan en ole keikoille päässyt josta syvästi harmissani olen vaikka lippuja yrittänyt hommata ni pitää mies mennä katsomaan sitten näin! Onko lukijoissa sellaisia kun tulee 18.10. Myllyyn?

En vieläkään sinut

Kilpirauhanen.. Vajatoiminta… Tuli luettua taas juttuja ja tietoa. Uusia ajatuksia syntyi ja eräs sana johon törmäsin taas jonka olen halunnut sivuttaa aina pois, halunnut olla ajattelematta koko asiaa.. Elinikäinen sairaus. Olen halunnut uskotella itselleni, että paranen, tulen kuntoon ja kaikki muuttuu hyväksi ja entiselleen. Taas iski kasvoille sana elinikäinen. Enkö pääse koskaan eroon? Enkö pääse koskaan pakoon tätä?

Autoimmuunisairaus on tällainen tiedän sen ja tiedostan, mutta kun se osui omalle kohdalle sen jotenkin haluaa katsoa ruusunpunaisten lasien läpi paremmaksi ja erinlaiseksi. Enhän minä tai enemmänkin miksi minä? Toisinaan esitän itselle myös sen kysymyksen mitä pahaa olen tehnyt, että sain tällaisen rangaistuksen? Mitä muuta vielä?

Olen aikaisemminkin näistä tuntemuksista avautunut ja paljon samoja pyörii päässä aina tietyin väliajoin. Suurin ja ensimmäinen on tuo miksi minä. Kun istun sohvalla ja itken ilman, että mulla on siihen syy ärsyynnyn itseeni ja suutun. Sen jälkeen kärsii kaikki loput ympärillä kun suututtaa niin paljon. Olen omasta tuntemuksestani kiukkuinen. Olen surkea ihminen. Aina väsynyt ja aina pahalla tuulella.

Parempaa päivää kaikille! Ja erityisesti Hyvää Äitienpäivää ❤

Elämä heittää

Työ.. Tuntuu välillä, että tuo kolme kirjainta on uusi kirosana.. Olen jossain määrin työnarkomani haluan tehdä venytän jaksamiseni äärirajoille ja teen toisinaan liikaa ilman, että vaadin siitä oikeastaan mitään vastineeksi. Olen outo persoona tavallaan kova ja tavallaan taas liiankin kiltti. Miettinyt miten yhdistän kilpparista johtuvat mielialat, väsymyksen ja uupumuksen erittäin vaihtelevan ja stressaavan työn kanssa yhteen. Päivästä riippuen! Toisinaan todella hyvin ja toisinaan… Itku potku raivareiden saattelemana.

Elämä kellon kanssa ei aina ole herkkua, mutta mä en eläisi ilman. Olen aina elänyt just eikä melkeen ja myöhästyminen on mulle myrkkyä. Olen yrittänyt opiskella, että kaikki ei tarvitse tapahtua minutilleen, mut mun kohdalla tarvitsee. En pääse siitä. Joku ehdotti mulle joskus jooga tunteja jotta oppeisin rauhoittumaan ja pysymään paikallani. Mä veikkaan en siis ole käynyt, että mun hermot ei kestäisi niin kauan, että tehoja alkaisi näkyä. Tarttis iskee rauhotus piikki ja alkaa elämään hieman kevyemmin. Töiden kanssa on aina tiukka aikataulu 3tuntia ja siihen pitää ehtiä tietyt asiat ilman valituksia ja mielellään hieman vielä enemmän.

Meidän lähiesimies tosiaan sanoi itsensä irti ja jatkan hänen töitään ja omiani. Eli yksi ihminen kaksi hommaa ja kaksi taloa. Aikamoista vääntöä. Ajattelin asiaa kyllä, mutta näin sen haasteena joita rakastan välillä ongelmaksi asti. Voisin suoraan lainata Elastisen uuden kappaleen sanoja Eteen ja Ylös

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin!

huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään. Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua

Tuo kiteyttää paljon ajatuksia mun päästäni. Tuo, että olen itse itseni pahin vastus on niin tuttun tuntuista. Silloin kun keho sanoo jo EI pää huutaa vastaan täysillä ja lähdetään puristamaan vielä… Toisinaan onnistuen toisinaan vieläkin pahemmin ”turpaan” saaden.

Voimakkaampaa tiistaita ja alkuviikkoa kaikille!

Kun olet täysi nolla

Tunnen itseni nykyään usein huonoksi, surkeaksi, epäonnistujaksi… Mä en jaksa tätä kaikkea ja se tekee musta huonon ihmisen. Mietin kaikkea… Haluaisin aikaisemmin jo testeihin. Mun olo oli tuossa jokin aika sitten huomattavasti parempi nyt on taas mennyt viime viikkojen aikana niin matalalennolla, että ei ole mitään rajaa. Ihottuma on taas lisääntynyt ranteessa. Koko ajan väsyttää, mutta uni on edelleen niin pätkiä kun vaan voi olla…

Mä tunnen itseni tosiaan suoraan sanoen nollaksi. Enhän mä edes selviä normaalista päivästä taas enää ilman itkukohtausta. Meinasin, että soitan tänään ja kokeilen, että eikö saisi jo aikaisemmin testata kilpirauhasen. Saisi edes jotain tietoa kuinka pahasti se menee metsään vai meneekö. Ei olo ainakaan parane… Edelleen mietin usein sitä, että miksi mun piti sairastua. Sitä en vieläkään joka tilanteessa hyväksy. Suurimmassa osassa jo annan itselleni luvan olla sairas, mut kun puhutaan jaksamisesta ni tällaiselle pienelle perfektionistille se, että ei jaksa tai kykene johonkin itse mihin on ennen kyennyt on kova pala purtavaksi ja tuntuu, että en hyväksy apua. Mun on pakko pärjätä on asia jota hoen ja mun on pakko jaksaa on toinen yhtä yleinen mikä jyskyttää päässä.

Pienikin pelko tai negatiivinen asia on ihan maailmanloppu mun elämässäni nykyään. Mä en kestä yhtään vastoinkäymistä. Kaiken pitäisi olla niin, että saan vaan olla ja elää siinnä seassa. Aina pitäisi paistaa aurinko ulkona ja kropassa sisällä. Aurinko antaa mulle jaksamista.

Niveliä on särkenyt parin viikon aikana ihan julmetun paljon. Lisänä huonossa asennossa nukkumiset on kipeyttänyt niskan ja pari pahaa kolhasua alaselkään on saanut siitä entistä kiukkusemman.

Huimaus on lisääntynyt ja pahoinvointi, mutta sen syyn uskon tietävänikin. Tuntuu kuin seilaisi yksin jäälautalla lämpimissä vesissä. Miettien kestääkö tämä vai sulaako se pois…

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Viikko mennyt sairaslomalla

Viikko on mennyt sairaslomalla. Kävin maanantaina lääkärissä ja erittäin mukavan oloinen lääkäri tuntui ymmärtävän selän päälle ja löytyi sieltä se paha paikkakin. Kuviin ei lähdetty viikon lomaa ja määräys olla rasittamatta. Se on jopa jonkun verran tehonnut! Alkuviikko oli tuskainen, mutta keskiviikkona huomasin selvästi eron kun ei sattunut. Olen kävellyt vähän ja nauttinyt lämpenevästä keväästä. Viikko oli täällä etelässä hiihtolomaviikko jäin oikein miettimään tätä, että koska olen mahtanut viimeksi hiihtää… Ala-asteella koulussa inhosin sitä lajia enemmän kuin paljon! Enkä ole vieläkään innokas ajattelemaan suksien ja monojen ostamista. Rullaluistelua odotan jo kovin josko maaliskuun lopulla pääsisi rullien päälle! Tavallinenkaan luistelu ei nappaa! Selkeästi mä en oo talvi ihmisiä enää tai siis en ole tiedän sen… Tämä iho ongelma on tehnyt musta niin talvi vihaaja odotan vain koko ajan kevättä, kesää ja lämpöä!

Perjantaina käytiin huittisissa. Reissussa oltiin niin, että kolme tuntia lähdöstä oltiin kotimatkalla ja minä aivan loppu. Ei edes tehty mitään ihmeellistä kunhan kierreltiin kauppoja ja katseltiin, mutta olin aivan uupunut. Melkein nukahdin autoon. Hieman masentavaa kun noin pienestä väsähtää, mutta toivottavasti tämäkin paranee ajan kanssa!

Tänään olen ajatellut lähteä salille, mutta ottaa hyvin varovasti ja jättää kesken jos alkaa tuntua pahalle. En halua rikkoa yhtään selkää, koska sen pitää kestää ensiviikolla 6 päivää töitä taas ja useamman tiskivuoron.

Hyvää alkavaa ensiviikkoa kaikille!

IMG_4165.PNG

Maanantain röntgen

Tän ajan niinku piti painattaen sanaa PITI olla lääkäri vapaata aikaa. Kaiken piti odottaa kevättä tai pahaa hetkeä niinkuin omalääkärini sanoi. Niin kaiken piti toisin kävi… Sunnuntain työpäivä sai toisenlaisen alun.. Kaatusin nyt sitten oikein kunnolla vasemman lonkan päälle ja töiden jälkeen kipu oli jo niin järkyttävä, että menin päivystykseen. Jossa sekoileva lääkäri kirjotti saikkua ja käski tulla seuraavana päivänä eli maanantaina uusiksi kun saadaan kuvattu tuo jalka. Selitti jotain jostain luista ja jos on joku pieni en edes muista mikä luu murtunut on mahdollista, että kävelen mutta kipu on mieletön. No selvyys tulee kun kuville pääsen ennen neljää huomenna. Lopun päivää makaan kotona ja katsotaan mitä tuon kipuilevan ja turvonneen jalan kanssa pystyn tekemään.


IMG_3882.JPG

Lisää noita luonnoksia luvassa tällä viikolla! Parempaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!