Avataan kaapin sisältöä

Olen viimeisien vuosien aikana alkanut olemaan hyvinkin tarkka keittiön suhteen ja erityisesti, että asiat ovat järjestyksessä. Minun pitää saada siivota ja imuroida jos vieraita on tulossa, vaikka ne olisi omat isovanhemmat talon pitää olla siivottu.

Ongelmana kuiva aine kaappi

28946656_10213977909035469_958874659_o

Kuka oikeasti haluaa, että kaappi on noin sekaisin koko ajan? Se ei pysy kuin hetken ja sitten se on taas ihan mullin mallin. Välillä tuntuu, että en halua avata tuota kaapin ovea jos joku on talossa. Pyrin siihen, että mietin valmiiksi kaiken mitä sieltä voin ehkä mahdollisesti tarvita ja otan ne esille johonkin muualle ennen vieraiden saapumista ja jos jotain on unohtunut avaan kaapin juuri sen verran, että yletyn ottamaan kyseisen asian. Siellä on teet, kahvit, vitamiinit jotka ei tarvitse jääkaappi säilytystä, jauhot ja oikeastaan kaikki kuivatavara. Miten ihmeessä tuon saisin järkevään järjestykseen?

Lue kaapin sisällä olevista vitamiineista

Olen tuonne miettinyt voisiko sinne laittaa jotain pieniä purkkeja, mutta nekin tuntuu jotenkin tönköille omaan makuun ja suurin osa säilytyspurkeista näyttää omaan silmään todella rumilta. En halua mitään muovisia rasioita sinne. Haluaisin rehellisesti en edes tiedä mitä haluaisin tuon kaapin kanssa tehdä. Ottaa sen irti kokonaan seinästä silloin ei olisi enää ongelmaa siitä asiasta! Ei nyt sentään! Millaisia ratkaisuja lukijoilla olisi mun ongelmaan?

Mainokset

Viikonloppu ei alkanut ihan odotetusti

Viime viikon torstain piti olla aivan normaali päivä koulussa ja kyllä se oikeastaan pitkälle olikin. Pientä stressiä perjantain kokeista oli päällä, mutta muutoin ei suurempia jännityksiä ollut. Lähdin koulusta ajelemaan Salon kautta kotiin. Vasen käsi alkoi oudosti taas oireilla. Se oli viikon aikana kesken hierontojen tehnyt jo sitä, että siitä meni voima ja tuntui siis aivan tunnottomalle.

Päivystyksessä useampi tunti!

Lähdin päivystykseen vaikka tiesin, että meillä loppuu päivystys klo 22 jonka jälkeen potilaat saa siirtyä Turkuun. Olin päivystyksessä hieman ennen klo 17 iltapäivällä. Jo vastaanotossa varoiteltiin, että jonot on sitten pitkä eli odottamista olisi luvassa. Ei sille mitään voinut joten jäätiin odottamaan. En silti ihan sellaisia jonoja odottanut, että pääsin lopulta hieman ennen kymmentä illalla lääkärille.
Lääkäri oli kyllä todella mahtava ihminen. Puhui asioista juuri niiden oikeilla nimillä eli anatomista sanastoa ja kertoi sen mitä olin itsekkin vakaasti jo epäillyt. Eli ranne sekä kyynärpää vasemmasta kädestä on tulehtunut. Aloitettiin sairasloma ja käden lepo nyt ensin 10päivällä ja seurataan kuinka hyvin siihen käteen se voima palautuu.

Perjantain koe penkin alle ja vastaanotossa kiireinen päivä

Perjantaina mulla oli kaksi koetta ja kumpikin penkin alle. En päivystyksen takia ehtinyt yhtään lukemaan ja huonolla kielitaidolla varustettu pää ei sisäistä anatomisia sanoja latinaksi ihan niin nopeasti kun olisi tarvetta. Tein kokeet silti ja myönnän tappion ei vaan opi jos ei lue. Onko jonkulla jotain hyviä ideoita kuinka vieraskieli jää paremmin mieleen? Jäin kokeiden jälkeen koululle vastaanottoon kun apua tarvittiin. Hieromaan en mennyt, mutta kättä pystyin lepuuttamaan vaikka asiakkaita otin vastaan ja puhelimeen vastasin. Osa luokasta oli toisalla hieromassa joten vedettiin pienemmällä porukalla koulun asiakkaita. Lopulta kaikki meni ihan kunnialla läpi vaikka käsi särkikin levosta huolimatta jo perjantaina.

 

Normaali?

Hei, joko sä oot normaali?

Mikä on normaali? Edelleen on näitä ihmisiä kun kysyy koska palaudun normaaliksi tai koska olen taas normaali. Mikä sitten on normaali? He odottavat, että syön taas normaalisti ja olen ”normaali”.

Mun ruokavalioni on edelleen viljaton. Edes luontaisesti gluteeniton ei riitä, koska saan oireita kaurastakin ja tattari on yksi ihan mahdoton!
Kaikki lehmän maito tuotteet on vaihtunut kasvi pohjaiseksi (ei soija) tai juustot on kuttu. Ainoa lehmänmaito tuote jota kestän on rehellinen luomu voi. Tavallisesta voista saan myös oireita.
Punaista lihaa en syö enkä edes meinaa syödä. Hetken pohdin josko kokeilisin riistaa, mutta ei uskallus riittänyt jos saan taas oireita.

Eli näin ollen mä en palaudu enää koskaan normaaliksi. Aika kamalaa jos ihminen luokitellaan ruokailunsa perusteella joko normaaliksi tai epänormaaliksi? Kun ei ole mustaa valkoisella mä vaan kuvittelen kaikki oireet niinkö? Tiettekö sen tunteen kun käy ruokakaupassa eikä tunnu mikään ruoka olevan sellaista mitä voisi syödä? Eikö silloin olisi helppo lopettaa ”esitys”? Olisi, jos voisi, mutta kun mä en voi! Ei oo mitään esitystä.

Eli sori kaikille musta ei tuu enää koskaan normaalia jos olen koskaan sellainen edes ollut!

Sekaisin ajatuksista

Mulla heittää ajatus niin kärrynpyörää ja kaikkea mahdollista. Ollut jo jonkin aikaa oudon suojeleva itseä kohtaan. Ei puhu eikä pukahda asioistaan suuremmin kenellekkään. Yritän pitää suuttumuksen sisälläni vaikka en edes tiedä mikä kiukuttaa milloinkin. Kevyt vitsi voi saada mut raivon valtaan..

Tuijotan vain seinää, kyynelet virtaa silmiin ja masentaa mieltä. Ajatus juoksee ja juoksee, mutta en edes ajattele mitä ajattelen. En tiedä missä ajatukseni on milloinkin. Liikaa kaikkea ilmeisesti ja omalla tavalla kaipaa jo mennyttä ja odottaa kovasti tulevaa. Tällä viikolla toisilla päättyy koulu ja toisilla alkaa kuten kirjoittajalla. Sekin kai jännittää ja sotkee ajatuksia vaikka en itse tiedosta tunnetta jännityksenä olisin voinut kuvailla odottava, mutta ei hermostunut. En tiedä tuntuu etten tunne taas itseäni. Olisi aika koota itsensä ja ajatuksensa.

Gluteeniton onkin kokonaan viljaton

Niinkuin olen kertonut teille blogissani olen ollut luontaisesti gluteenittomalla ruokavaliolla. Käyttänyt siis luontaisesti gluteenittomia jauhoja ja muuta sellaista vehnäjauhon tilalla. Tänään sitten tuli päätös siirtyä kokonaan pois viljoista jopa niistä luontaisesti gluteenittomista. Oloni on yhä aivan hirveän kamala ja syömisestä on viitisen tuntia jo aikaa. Maha kiertää, nipistää, sattuu, oksettaa. Ja mitäkö söin? Kolme ruokalusikallista tattari jauhoa laitettiin ruokaan jota en yksin syönyt ja olo on kun vehnäjauhon syömisen jälkeen… Turvonnut vappupallo nimitys sopeisi tähän hetkeen minulle.

Alkaa siis uusi vaihe ruuan suhteen, mutta se ei tunnu pahalle. Olen lukenut ja miettinyt vakavasti paleo ruokavaliota. Kirjoitan aiheesta lisää kun saan ajatuksia kasaan ja oloni paremmaksi! Tällä hetkellä ei tunnu kiertävän mikään muu kuin maha.

  

Elämä heittää

Työ.. Tuntuu välillä, että tuo kolme kirjainta on uusi kirosana.. Olen jossain määrin työnarkomani haluan tehdä venytän jaksamiseni äärirajoille ja teen toisinaan liikaa ilman, että vaadin siitä oikeastaan mitään vastineeksi. Olen outo persoona tavallaan kova ja tavallaan taas liiankin kiltti. Miettinyt miten yhdistän kilpparista johtuvat mielialat, väsymyksen ja uupumuksen erittäin vaihtelevan ja stressaavan työn kanssa yhteen. Päivästä riippuen! Toisinaan todella hyvin ja toisinaan… Itku potku raivareiden saattelemana.

Elämä kellon kanssa ei aina ole herkkua, mutta mä en eläisi ilman. Olen aina elänyt just eikä melkeen ja myöhästyminen on mulle myrkkyä. Olen yrittänyt opiskella, että kaikki ei tarvitse tapahtua minutilleen, mut mun kohdalla tarvitsee. En pääse siitä. Joku ehdotti mulle joskus jooga tunteja jotta oppeisin rauhoittumaan ja pysymään paikallani. Mä veikkaan en siis ole käynyt, että mun hermot ei kestäisi niin kauan, että tehoja alkaisi näkyä. Tarttis iskee rauhotus piikki ja alkaa elämään hieman kevyemmin. Töiden kanssa on aina tiukka aikataulu 3tuntia ja siihen pitää ehtiä tietyt asiat ilman valituksia ja mielellään hieman vielä enemmän.

Meidän lähiesimies tosiaan sanoi itsensä irti ja jatkan hänen töitään ja omiani. Eli yksi ihminen kaksi hommaa ja kaksi taloa. Aikamoista vääntöä. Ajattelin asiaa kyllä, mutta näin sen haasteena joita rakastan välillä ongelmaksi asti. Voisin suoraan lainata Elastisen uuden kappaleen sanoja Eteen ja Ylös

Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin!

huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään. Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua

Tuo kiteyttää paljon ajatuksia mun päästäni. Tuo, että olen itse itseni pahin vastus on niin tuttun tuntuista. Silloin kun keho sanoo jo EI pää huutaa vastaan täysillä ja lähdetään puristamaan vielä… Toisinaan onnistuen toisinaan vieläkin pahemmin ”turpaan” saaden.

Voimakkaampaa tiistaita ja alkuviikkoa kaikille!

Kun olet täysi nolla

Tunnen itseni nykyään usein huonoksi, surkeaksi, epäonnistujaksi… Mä en jaksa tätä kaikkea ja se tekee musta huonon ihmisen. Mietin kaikkea… Haluaisin aikaisemmin jo testeihin. Mun olo oli tuossa jokin aika sitten huomattavasti parempi nyt on taas mennyt viime viikkojen aikana niin matalalennolla, että ei ole mitään rajaa. Ihottuma on taas lisääntynyt ranteessa. Koko ajan väsyttää, mutta uni on edelleen niin pätkiä kun vaan voi olla…

Mä tunnen itseni tosiaan suoraan sanoen nollaksi. Enhän mä edes selviä normaalista päivästä taas enää ilman itkukohtausta. Meinasin, että soitan tänään ja kokeilen, että eikö saisi jo aikaisemmin testata kilpirauhasen. Saisi edes jotain tietoa kuinka pahasti se menee metsään vai meneekö. Ei olo ainakaan parane… Edelleen mietin usein sitä, että miksi mun piti sairastua. Sitä en vieläkään joka tilanteessa hyväksy. Suurimmassa osassa jo annan itselleni luvan olla sairas, mut kun puhutaan jaksamisesta ni tällaiselle pienelle perfektionistille se, että ei jaksa tai kykene johonkin itse mihin on ennen kyennyt on kova pala purtavaksi ja tuntuu, että en hyväksy apua. Mun on pakko pärjätä on asia jota hoen ja mun on pakko jaksaa on toinen yhtä yleinen mikä jyskyttää päässä.

Pienikin pelko tai negatiivinen asia on ihan maailmanloppu mun elämässäni nykyään. Mä en kestä yhtään vastoinkäymistä. Kaiken pitäisi olla niin, että saan vaan olla ja elää siinnä seassa. Aina pitäisi paistaa aurinko ulkona ja kropassa sisällä. Aurinko antaa mulle jaksamista.

Niveliä on särkenyt parin viikon aikana ihan julmetun paljon. Lisänä huonossa asennossa nukkumiset on kipeyttänyt niskan ja pari pahaa kolhasua alaselkään on saanut siitä entistä kiukkusemman.

Huimaus on lisääntynyt ja pahoinvointi, mutta sen syyn uskon tietävänikin. Tuntuu kuin seilaisi yksin jäälautalla lämpimissä vesissä. Miettien kestääkö tämä vai sulaako se pois…

Parempaa alkavaa viikkoa kaikille!