En vieläkään sinut

Kilpirauhanen.. Vajatoiminta… Tuli luettua taas juttuja ja tietoa. Uusia ajatuksia syntyi ja eräs sana johon törmäsin taas jonka olen halunnut sivuttaa aina pois, halunnut olla ajattelematta koko asiaa.. Elinikäinen sairaus. Olen halunnut uskotella itselleni, että paranen, tulen kuntoon ja kaikki muuttuu hyväksi ja entiselleen. Taas iski kasvoille sana elinikäinen. Enkö pääse koskaan eroon? Enkö pääse koskaan pakoon tätä?

Autoimmuunisairaus on tällainen tiedän sen ja tiedostan, mutta kun se osui omalle kohdalle sen jotenkin haluaa katsoa ruusunpunaisten lasien läpi paremmaksi ja erinlaiseksi. Enhän minä tai enemmänkin miksi minä? Toisinaan esitän itselle myös sen kysymyksen mitä pahaa olen tehnyt, että sain tällaisen rangaistuksen? Mitä muuta vielä?

Olen aikaisemminkin näistä tuntemuksista avautunut ja paljon samoja pyörii päässä aina tietyin väliajoin. Suurin ja ensimmäinen on tuo miksi minä. Kun istun sohvalla ja itken ilman, että mulla on siihen syy ärsyynnyn itseeni ja suutun. Sen jälkeen kärsii kaikki loput ympärillä kun suututtaa niin paljon. Olen omasta tuntemuksestani kiukkuinen. Olen surkea ihminen. Aina väsynyt ja aina pahalla tuulella.

Parempaa päivää kaikille! Ja erityisesti Hyvää Äitienpäivää ❤

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s