Kaukana

”Istuu sohvalla kannettava sylissä. Koneeseen tulee näytönsäästäjä kukaan ei koske hiireen. Tuijotan vain, tuijotan. Mutta minne ja miksi? En edes tiedä minne ja miksi tuijotan. Olen vain väsynyt, pettynyt, yksin.. Ennen kuin huomaan silmät kostuvat ja kyynelet vierii poskille. Taas alkaa kaikki alusta.. Taas ollaan siinnä samassa tilanteessa. Tunnen itseni niin hauraaksi ja pettyneeksi… Petetyksi, yksin… ”

Se ei ollut katkelma mistään kirjasta se oli katkelma omasta elämästäni ja tästä hetkestä. Työt alkaa taas torstaina. Illaksi töihin.  Haluaisin repäistä ja tehdä jotain mikä muuttaisi tämän kaiken! Olen vaan pelokas astumaan ”tyhjään” ilman varmuutta, että selviän ja elämä kantaisi.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kaukana

  1. Voimia sinulle paljon. Käy tutustumassa meidän blogiin, paljon samanlaisia kohtalontovereita löytyy ja paljonhttp://ala-sairastu-vakavasti.blogspot.fi

    • Kiitos blogi vinkistä! Kävinkin samantien lukemassa kaikki kirjoitukset. Huh huh 😦 Kyllä tuntuu pahalle toisten puolesta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s